Vimma ja Tara viilettää

Ilta Moksissa mökillä ja liitotilannetta

2011-06-09T22:50:00.008+03:00

Oltiin tänään porukalla Moksissa grillailemassa ja saunomassa. Matkassa mukana olivat myös Karo ja Mila. Koirat nauttivat kesäillasta, uimisesta ja leikkimisestä.

Kesätyttö Mila:

Lettumajan valtias Vimma:

Iloinen Tara:

Jälleen "puhtoinen" Vimma:

Agility sujuu oikein mukavasti Vimman kanssa. Nyt harjoitellaan lähinnä erilaisia ohjauksia. Viimeksi tehtiin sylikäännöksiä, takaakiertoja ja välistävetoja. Namut vaihdettiin lelupalkkaan, niin vauhtia tuli kummasti lisää - ehkä liikaakin kierroksia? Vimma jopa onnistui ruopimaan niin kovasti lähdössä, että otti kaksin jaloin rimasta vauhtia tiputtamatta sitä... Täytyy vielä vähän hioa tätä taktiikkaa, mutta ei hätää, olen hyvässä huomassa Hannan koulutuksessa! Olen ollut todella tyytyväinen Doggien koulutukseen. Neuvot ovat koirakkokohtaisia ja rakentavia. Olen nyt jo oppinut paljon uutta.

Pitkästä aikaa

2011-05-23T21:01:00.014+03:00

Vähän kevätkoostetta puuhailuista:

Kana-Areenalla käytiin Milan ja Karon kanssa pääsiäisenä. Lähinnä otettiin Vimman kanssa kiinni niitä asioita, mitä kurssilla tehtiin juoksujen aikana. Taran kanssa lyhyttä radan pätkää. Tara kyllä kävi niin kuumana, että meni ihan mahdottomaksi. Tässä kuvasatoa Milan ja Karon suorituksista:

Ennen vappua käytiin myös Sastamalassa lainaamassa agihallia. Kyllä niillä vaan on upeat tilat siellä:

Taran kanssa:

Vimman valot tunnelissa

Lumien sulettua lähes kokonaan päätettiin lähteä nauttimaan luonnosta Konttivuoren luontopolulle. Aika märkää oli vielä ja paikoitellen tallottiin lumessa. Kesällä varmasti mukava lyhyt reitti käveltäväksi:

Sunnuntaina käytiin illalla mökillä Moksissa. Koirat muisti kaikki vanhat metkut - Vimma painoi ensin uimaan ja sitten meni mökin terassin alle kaivamaan. Puhtoinen kaveri oli. Tara puolestaan kävi hakemassa taas halon ja kantoi sitä ympäriinsä toivoen, että joku heittäisi.

Ensin uimaan ja sitten pyörimään hiekkaan:

Tänään oli viimeinen agilityn alkeiskurssin kerta Vimman kanssa. Paikalla ei nyt ollut kaikkia kurssilaisia. Ensi viikosta lähtien treenataan jatkokurssilla. Toivottavasti ryhmä pysyy yhtä mukavana kuin tämä on ollut! Ainakin Hulda tulee meidän kanssa vielä jatkamaan samassa ryhmässä.

Valloittava Iines:

Hulda oli niin menossa mukana, ettei se ehtinyt poseerata:

Agility

2011-04-04T20:13:00.002+03:00

Tänään päästiin vihdoin Vimman kanssa treenaamaan agilitya, kun juoksut on ohi. Hienosti Vimma rauhottui uuteen halliin odottamaan vuoroaan ja lähti tekemään töitä, vaikka ympärillä oli uusia koirakavereita ja vaikka mitä mielenkiintoista. Hyvä tästä vielä tulee, nyt ollaan ainakin päästy alkuun. Vielä harjoitellaan esteiden oikeaa ylittämistä jne. Tulee pohjat kerrattua ja sen päälle onkin paljon parempi rakentaa jatkoa.

Laskiaislenkki

2011-03-06T18:19:00.010+02:00

Käytiin tänään käppäilemässä 13,5 km:n lenkki. Liikkeelle lähdettiin Kuokkalan Suuruspäästä ja tähdättiin aluksi vain kohti Rauhanlahtea.

Matkan edetessä todettiin kuitenkin, että keli oli sen verran mainio, että päätettiin jatkaa Päijänteelle.

Vimma tanssii?

Tara paistattelee päivää Samulinniemen edustalla:

Päijänteen lenkkipolku:

Takaisin maalle noustiin Ristikiven uimarannasta. Siitä käveltiin Tikkaan katsomaan Sohvia. Valitettavasti leikkikaverit alkoivat olla vähän hyytyneitä jo tässä vaiheessa.

Sohvi:

Upeeta oli myös se, ettei koirat välittäneet lukuisista hiihtäjistä ja lenkkeilijöistä ollenkaan. Ihania koiruuksia ovat! Vimma vissiin aloittaa juoksut taas, koska naapurin uroskoira oli ollut jo ihan sekaisin yhtenä yönä. Osuu kyllä huonoon ajankohtaan, kun agilitykurssi alkaa viikon kuluttua, mutta ilmeisesti päästään kuitenkin korvaamaan puuttuvat kerrat myöhemmin.

Hirmuliskojen hiihtokisat

2011-02-13T15:03:00.005+02:00

Käytiin tänään hiihtolenkillä Moksissa. Tämä emäntä ei ole ollut suksien päällä sitten lukion, mutta pysyi silti pystyssä! Koirat suhtautuivat oikein hyvin suksiin ja painelivat menemään edellä kuten tavallisestikin. Oli ihan hulvattoman hauskaa!

Jännittävä lähtö:

Koirat odottelivat emännän kipuamista mäen päälle:

Hiihtokisan voittajat:

Tara muuten kävi eläinlääkärissä tällä viikolla, koska vanhan leikkaushaavan kohdalla tuntui muutama pieni patti. Anu-lääkäri totesi, että ne ovat todennäköisesti rasvapatteja, mutta seuraillaan nyt kuitenkin.

Koiranvaihtoviikot

2011-02-06T18:35:00.003+02:00

Ei, Vimma ja Tara eivät ole saamassa postimerkkiä takamukseensa, vaikka otsikko tuollainen onkin. xD Sovittiin vain Jussin kanssa, että tehdään pieni taktiikan muutos tuon Jussin jalankin takia. Haku ja jälki on väkisin tauolla nyt kevään, kun Jussin jalka ei vielä kestä. Päädyttiin siihen, että Jussi menee Taran kanssa tokokokeisiin ja minä aloitan Vimman kanssa nyt sen agilityn kurssilla, jotta säännöllistyisi vähän tämä touhu. Varmasti siinä sivussa tuo tokokin Vimman kanssa tulee. Tämä on hyvä senkin takia, että Tara on kyllä ollut kokeisiin valmis jo monta vuotta, mutta emäntää tuppaa jännittämään nuo tilanteet niin paljon, että homma lahoaa käsiin. Jussilla kestää kuuppa vähän paremmin.

Arkistojen kätköistä kesäkaverit Jutila ja Vimma:

Tulisipa kevät ja kesä pian!

Joulun viettoa ja liitoa Kana-Areenalla

2010-12-28T16:25:00.011+02:00

Joulua käytiin lyhyesti viettämässä myös Sastamalassa. Kuvassa siskoni poika Santeri ja kirkassilmäiset Vimma ja Tara... =D

Koirat ottivat joulun vastaan rennosti:

Tänään käytiin Karon kanssa agilitaamassa Länkipohjassa, kun Kana-Areena tarjosi joululahjaksi ilmaisia vuoroja. Matkassa oli Tara, Vimma ja Mila. Aika rennosti otettiin ja hauskaa oli. Taran kanssa tehtiin radan pätkiä ja Vimman kanssa opeteltiin kontakteja ja muutaman esteen yhdistelmiä. Hallissa on hieman huono valaistus valokuvausta ajatellen, mutta tässä muutama räpsäys.

Karo ja Mila:

Tara vauhdissa:

Vimman liukas lähtö:

Vimman kanssa kohti kontaktia. Mikä se on?

Aatonaaton pakkaslenkki

2010-12-23T14:45:00.005+02:00

Karo tuli tänään käymään Milan kanssa. Päätettiin käydä pikaisesti lenkillä, vaikka pakkasta on julmetusti.

Suuruspäässäkin on komeat lenkkimaastot talvisin.

Kuuraparta-Vimma

Vimma, Mila ja häntäpäässä Tara

Kolme kuurapartaa Tara, Vimma ja Mila

Kauaa ei tarvinnut tuolla olla, että koirat alko nostella tassuja ja karvakin muuttui harmaaksi. Mutta tulipahan purettua vähän energiaa. Kohta syödään joululasagnea, jouluhalkoa ja juodaan glögiä!

Karvatonta touhotusta

2010-12-13T20:49:00.005+02:00

Viikonloppuna käytiin Karon kanssa messarissa katsomassa bortsukehää ja sen jälkeen Alman pentuja Korholan Anitalla. Ihania penneleitä, oikeita naskaliriiviöitä! Hyvä reissu oli, vaikka ajokeli oli kamala.

Eilen käytiin korkkaamassa Jyväsjärven jää. Ei tarvinnut kauaa olla, kun koirien anturoiden välit oli täynnä jääkimpaleita, mutta se ei juuri menoa haitannut. Niin pimeetä tuolla ulkona, ettei saanu oikein kuvia noista liikkuvista malleista.

Tänään yritettiin ottaa Vimmasta edes jonkinlaista 2v. kuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaikki kuvat valottui, pihalle pitäs päästä valoisan aikaan. Ja karvatonhan tuo on kuin mikä verrattuna normaaliin. Mutta tulipahan harjoiteltua seisomista. =D

Jääskelän luontopolku

2010-11-07T17:00:00.007+02:00

Juoksut on taas juostu Vimman osalta ja naapureiden uroksetkin saavat hetken mielenrauhan... ;D Tokoinnostus jatkuu ja Vimma on ollut ihana oppilas juoksuista huolimatta.

Tänään käytiin valloittamassa taas yksi luontopolku Jääskelästä:

Sää vaihteli kovasti aina räntäsateesta raekuuroihin ja lopulta vaakatasossa satavaan lumeen. Kelistä huolimatta reitti oli kyllä kiertämisen arvoinen! Maastossa oli upeaa vaihtelevuutta ja polku oli hyvin merkattu. Liukkauden takia oli välillä hieman haastavaa kulkea, mutta paremmalla kelillä reitti on varmasti helppokulkuinen.

Pirunpeltoa:

Rannalta (Meidän suomaastossa rämpineet tosi "puhtoiset" koirat...):

Pienen puron päälle oli kasvanut muutama koivu aika hauskan näköisesti:

Koiruuksia ei säätkään haitanneet:

Lisää luontopolkuilua ja muita kuulumisia

2010-10-17T19:37:00.012+03:00

Johan on taas aikaa kulunut edellisestä päivityksestä. Vimmalla alkoi viime viikolla juoksut. Tällä kertaa juoksuväli oli jo oikein mukavan mittainen. Se helpottaa kummasti harrastuksia. Toivottavasti tämä väli säilyisi jatkossakin! Karvakin tippui taas, joten Jyväskylän näyttelyssä meitä ei tulla näkemään Vimman kanssa.

Tokoa ollaan nyt treenattu erityisesti Vimman kanssa melkein joka päivä, koska se meinasi jäädä meiltä vallan maastojen ja muiden kohnotusten varjoon. Tosi mukavasti Vimma on alkanut tarjota ja Anitalle taas kiitos, että ne aivot ovat tulleet Vimman mukana tähänkin hommaan. Yllätyksekseni Vimma suorittaa monet liikkeet jo sähäkämmin kuin Tara. Ihanaa!

Maastopuoli on ollut vähän vaisummalla harjoittelulla nyt. Jussilta taittui jalka vähän yli kuukausi sitten, eikä se oikein meinaa olla vieläkään kunnossa. Nyt ollaan kuitenkin käyty taas luonnossakin enemmän.

Viime viikonloppuna käytiin Nyrölän luontopolulla. Aivan ihana ja helppokulkuinen reitti. Erityisesti itse käytettävä lossi oli loistava lisä.

Koirat tuli epäröimättä lossiin:

Tänään käytiin kiertämässä Julmilla Lammeilla sijaitseva Runebergin eräpolku. Reitti oli paikoin aika vaikeakulkuinen, mutta ehdottomasti kiertämisen arvoinen!

Näköalapaikalta oli huimat näkymät:

Vastarannalta. Edellisessä kuvassa ollut näköalapaikka näkyy vasemmassa kulmassa:

Joku oli ennen meitä ehtinyt paistelemaan makkarat grillikodalla. Harmi, ettei ollut omia eväitä:

Uskomattoman kauniit lampinäköalat metsän keskellä:

Mainittakoon, että vesi oli niin kylmää, ettei Vimmakaan halunnut enää mennä uimaan (ja se on paljon se!).

Lievestuoreen laivakoira ja Haapasaaren luontopolku

2010-07-04T20:29:00.005+03:00

Eilen käytiin treenaamassa vesistöetsintää Lievestuoreella, Varikon rannassa. Vimma pääsi ensimmäistä kertaa veneeseen etsimään luodolle kadotettua ukkoa. Nenä toimi hienosti myös veneestä ja ukon luokse päästiin uiden.

Etualalla urhea laivakoira, taustalla Aurora ja Tuomo.

Tänään käytiin ihastelemassa kivaa keliä ja lenkkeilemässä Haapasaaren luontopolulla. Lenkki oli oikein mukava ja koirat kohnottivat metsässä ja vedessä mielellään.

Varsinainen kesäyllätys odotti kotona, kun Riitta silitti koiria ja niiden selässä juoksi punkkeja enemmän kuin tarpeeksi. Lopulta punkkeja löytyi sekä koirista että ihmisistä. Ei siinä muuta kuin koko perhe iltapesulle. Nyt tuolla sängyn alla möllöttää märkä kaveri, jonka ilmeessä lukee "Minua on petetty!"

Rummakon patikkareitti

2010-07-02T18:34:00.005+03:00

Päätettiin käydä tänään Toivakassa kiertämässä Rummakon patikkareitti. Kuvauksen perusteella reitti kiertelee 4,5 kilometrin reitin Ruuhimäessä Heinälamminvuoren rinteillä ja sivuaa Ylä-Rummakon ja Ala-Rummakon lampia. Reitillä piti myös olla useampia näköalapaikkoja ja yksi nuotiosija Ylä-Rummakon rannassa.

Reitin alku lupasi hyvää...

... mutta tuon kuvauksen jälkeen täytyy myöntää, että reitti oli pettymys (etenkin eilisen jälkeen). Polku kyllä kierteli rinteitä ja lampia sitten kun sen taas löysi - Polku oli huonosti merkattu ja se kulki toisinaan korkeassa heinikossa/pusikossa ja toisinaan ryteikössä, jossa polku peittyi täysin lahonneiden ja tuulen kaatamien puiden alle. Onneksi koirat löysivät aina takaisin polulle... Näköalapaikkoja ei ainakaan ollut merkattu. Enkä kyllä edes arvaamalla löytänyt kaikkia kolmea. Nuotiosijakin oli oikeastaan keskellä suota. Puunrungot ja jyrkät rinteet kyllä tekivät reitistä ehdottoman urheilullisen!

Urheat uudisraivaajat:

Tämä on nyt sitten varmaan yksi niistä näköalapaikoista. Selvisimme juuri siitä ryteiköstä jollekin hakkuuaukealle - Vimma lepäilee:

Koskikaran kierros ja Kuhasenmäen maisematorni

2010-07-01T21:41:00.008+03:00

Lupasivat taas tälle päivälle sadetta, mutta onneksi me löydettiin aurinkoinen väli Leivonmäeltä. Aloitimme tänään Leivonmäen kansallispuiston koluamisen. Ensimmäisenä oli vuorossa Koskikaran kierros.

Esittelyn mukaan: "Noin 5 kilometrin pituinen polku seuraa veden kuohuvaa matkaa koskissa ja suvannoissa kohti Päijännettä".

Jo ensimmäinen koski oli niin mahtavan näköinen, että karvaisista piti saada heti kuva. Valotus ei ehkä anna oikeuksia sille, miten upeasti koski laskee tuolta ylhäältä. Vimma tosin nautti noista joenuomista lähinnä uimalla niissä ja palasi kotiin vähemmän valkoisena...

Upeita maisemia:

Koskikaran kierroksen jälkeen suuntasimme Kuhasenmäen maisematornille. Esittelyssä kerrottiin, että torni kohoaa 196 m merenpinnan yläpuolelle. 15 m korkeasta tornista avautuu lavea ja kaunis maisema niin Rutajärvelle ja Leivonmäen kansallispuistoon kuin Keski-Suomen
eteläosaankin.

Koskikaran kierros oli näköjään vain alkua tämän kansallispuiston valloitukselle. Leivonmäestä löytyy muutama muukin lenkkipolku, jotka aiotaan vielä tämän kesän aikana talsia:

Kesäkaveri Vila

2010-06-28T18:54:00.006+03:00

Käytiin veljen luona Sastamalassa ennen juhannusta. Sieltä löytyi kymmenviikkoinen suomenajokoiran pentu Vila. Veljen vanhempi narttu Sara oli jo vähän kyllästynyt naskalihampaisiin, mutta onneksi Vimma oli valmiina leikkiin! Aluksi Vilaa vähän jännitti, että millainen kaveri tuollainen mustavalkoinen oikein on, mutta nopeasti Vila rohkaistui leikkimään. Vimma osasi hienosti säädellä leikkinsä voimaa, kun oli pieni pentu kyseessä.

Tässä kuvassa vielä vähän jännittää:

Sitten intouduttiin juoksemaan:

Pikkuhiljaa uskallettiin lähemmäs:

Ja lopulta saatiin ihan kunnon paini aikaiseksi:

Mökkeilyä ja luontopolkuilua

2010-05-31T21:57:00.007+03:00

Jussi vietti viikonlopun Lievestuoreella kansainvälistä pelastuskoirakoetta (IPOR-F ja IPOR-FL, pelastushaun SM-koe) järjestämässä. Sunnuntaina päätimme sitten lähteä rentoutumaan mökille. Koirat nauttivat täysillä vapaana juoksentelemisesta ja erityisesti puutalkoista, joita ne aina tuntuvat tuolla harrastavan...

Tänään lähdimme jatkamaan luontopolkujen valloituskierrosta. Nyt oli vuorossa Kontionjäljen luontopolku Uuraisilla. Näkymät olivat upeat näköalapaikalta ja reitin varrella oli myös ihana lampi sekä lähde, josta sai todella raikasta vettä.

Näkymä näköalapaikalta:

Yllätin Taran marjastamasta:

Koirulaiset pitämässä hetken taukoa näköalapaikalla:

Juoksuja ja tervehtymistä

2010-05-19T17:46:00.003+03:00

Taran haava umpeutui todella kauniisti. Tikit poistettiin tänä maanantaina. Eläinlääkärikin lupasi, että mikäli toinen nisälohko joudutaan poistamaan, he tulevat kustannuksissa reilusti vastaan hoitovirheen takia. Tosin kohdun ja munasarjojen poiston jälkeen nekin patit ovat alkaneet kadota, joten toivottavasti leikkausta ei tarvitse tehdä. Pitää kuitenkin seurailla vielä. Patologin mukaan kasvaimet ovat todellakin olleet hormonaalisia.

Meidän pikku-Vimma aloitti kolmannet juoksunsa viime viikolla. Aikamoisella tahdilla se tuntuu niitä tekevän. Sinänsä tulivat hyvään saumaan, kun Tarakaan ei ole päässyt nyt reenaamaan.

Kolmannen kerran Vimmalla seuranhaku käynnissä. "Sori, ne vaan tuli...":

Ei tänne mitään sen kummempia. Nautitaan kesästä!

Potilas Saarinen (Tara)

2010-05-03T16:07:00.004+03:00

Tara rakastaa kauluriaan... =P

Vähän yli viikko sitten Jussi löysi Taralta pieniä nisäkasvaimia kaksi kappaletta. Jussi kävi näyttämässä kasvaimet eläinlääkärille viime viikolla.

Tänään Tara sitten leikattiin. Leikkauksen suoritti eri lääkäri kuin alkuperäisen tarkastuksen. Tuloksena oli väärän nännilohkon poisto, jonka lääkäri huomasi vasta leikkauksen suoritettuaan. =/ Eläinlääkäri kuitenkin perusteli, että oli löytänyt leikkaamastaan nännilohkosta jo kokeilemalla röpelöistä kasvainta, joten luultavasti oli hyvä, että se lohko leikattiin.

Alkuperäiset kasvaimet kuitenkin jäivät nyt sitten leikkaamatta. Eläinlääkärin mielestä ne olivat hyvin pieniä (hänen mukaansa pienempiä kuin hänen löytämänsä) ja hän totesi, että sterilisoinnin jälkeen on hyvin todennäköistä, että ne kasvaimet, joista me oltiin huolissamme, pienentyvät tai ainakin rauhoittuvat. Todella toivon näin.

Mitäs tähän sanoisi. Sanotaan vaikka että kevät ja kärpäset. Vähän hämmentynyt olo.

Multamäki korkattu

2010-04-18T19:48:00.007+03:00

Lupasivat täksi päiväksi sadetta ja räntää tänne Keski-Suomeen. Tämän kunniaksi ajateltiin lähteä korkkaamaan luontopolkukausi Multamäkeen. Päädyttiin rämpimään mäen päälle suorinta reittiä melkein rannasta - koville otti, mutta kyllä kannatti. Tässä vähän kuvasatoa matkan varrelta:

Tara ja Vimma näköalapaikalla:

Emäntä ja Tara huipulla:

Isäntä grillikodassa:

Kun kissa on ajettu pois, saa itse hyppiä pöydillä...

Mitä kaverit sanotte?: Otetaan joku kesäpäivä makkarat mukaan ja vaelletaan ensin tonne ylös kotaan syömään ja sitten mennään alas sinne rantaan uimaan. On nimittäin niin kaunis paikka, että suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle. Koiratkin saavat painaa ihan miten haluavat.

Virallisia lonkkakuvaustuloksia ei ole vielä tullut, mutta niitä odotellaan.

Viime perjantaina Tara aloitteli jo jälkikautta. Tara oli nostanut jäljen hienosti, mutta kulmaan tullessa se oli saanut kamalan hepulin, seuraava 100 metriä oli mennyt pyöriessä - lopuksi oli sentään rauhoittunut taas tekemään kunnolla. Noh, kevät ja kärpäset...

Vimman kanssa tehtiin perjantaina vielä viimeinen ilmaisuharjoitus hakuun ennen jälkiurakointia. Kaikki kolme ukkoa löytyivät hyvin, mutta Mirja (keskimmäinen) hämmensi syystä tai toisesta Vimmaa niin, ettei se meinannut haukkua ollenkaan. Kaksi muuta Vimma ilmaisi todella hyvin. Huomenna on sitten Vimmankin aika painaa töpseli maahan jäljen merkeissä.

Lonkkakuvissa

2010-04-01T16:10:00.004+03:00

Vimma kävi tänään lonkkakuvauksessa. Samalla otettiin kuvat myös selästä sekä kyynäristä. Kaikki näytti erittäin hyvältä: A-A ja 0-0 lähtee kuvat, toivottavasti tulevat sellaisina myös takaisin.

Vimma oli kuvauksissa samaan aikaan parhaan kaverinsa Milan kanssa. Jussi ja Karo olivat nauraneet, että seuraavanlaisen kuvan saa ainoastaan, kun kaverukset on rauhoitettu. Lähempänä kameraa siis torkkuu Mila ja kauempana Vimma.

Kuulumisia

2010-03-20T16:24:00.006+02:00

Vimman lonkat kuvataan tähän tietoon 1.4. Toivottavasti saadaan terveen paperit! Alkaa jo vähän jännittämäänkin. Aikamoisella ryminällä tuo kuitenkin kasvoi. Tuossa katselin juuri tänään Vimmaa, että nyt on selkälinjakin suora. Kyllä se vaan sen kasvoi kiinni.

Hakua on nyt käyty treenaamassa Palokan koululla, jota puretaan homeen vuoksi. Se on ollut viimeisen kuukauden ajan Keski-Suomen Pelastuskoirilla käytössä. Ei sitä kyllä enää kouluksi tunnista, mutta piiloja piisaa. Itse olen kokeillut kaiken saunanlauteista pakastimeen ja liikuntasalin patjavarastosta lentopallotuomarin penkkiin. Hulvattoman hauskaa on ollut sekä omistajilla että koirilla. Jorma otti treeneissä kännykällä kuvan Jamosta, joka on jonkinlaisessa tuuletusputkessa piilossa. Hyvin löytyi ukko tuoltakin, vaikka laitettiin vähän villaakin eteen.

Vimmalla on kyllä ihan mielettömiä asentoja nukkua. Välillä on jalat nostettu seinälle ja välillä ollaan koko sohvan mitalta levällään. Pakko oli ottaa kuva, kun Vimma oli taas bravuuriasennossaan yhtenä iltana. Luulisi, että tuollaisessa asennossa olisi varsin epämiellyttävää olla. Onko muilla sisaruksilla vastaavia taipumuksia?

Niin ja käykäähän katsomassa facebookissa ryhmää Karkulaiset. Jussi oli sellaisen perustanut perjantai-iltansa ratoksi. Mainio idea!

Hyi meitä!

2010-02-17T19:11:00.003+02:00

Laittoman kauan edellisestä päivityksestä. Johtunee emännän harjoittelun alkamisesta... Anteeksi. Tara tossa juoksuili tammikuun puolesta välistä ja Vimmalla alkaa pikkuhiljaa taas näkyä valeraskauden merkit. Toivottavasti Vimma ei mene tällä kertaa ihan niin pahasti sekaisin kuin edellisellä kerralla. Se kun oli niin kovin levoton useamman viikon ja yritti vaikka mihin pesää rakentamaan - jopa saunan lauteiden alta Vimma löytyi kerran, vaikkei lupaa moiseen ole koskaan myönnettykään...

Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö koirat olisi saaneet actionia.

Hausta kai tuo Jussi osaisi kertoa paremmin, mutta treeneissä ne on käyny kerran viikkoon ja iloisina tulleet joka kerta takaisin. Viime viikonloppuna Jussi oli ajatellut tehdä vähän pidemmän pätkän hakua Vimmalle, mutta se olikin jo paljon fiksumpi kuin isäntänsä, eikä suostunut menemään väärään suuntaan risteilemään, vaan painoi maalimiehen luo suorilta. Haukut on kuulemma toimineet todella hyvin. Tasaista 10-15 haukkua tulee. Tara ei ollut niin välittänyt edellisistä treeneistä, kun oli meinannut hukkua lumihankeen eikä eteneminen ollut helppoa. Se kun on tollanen minibortsu...

Lumisia lenkkejä ollaan tehty paljon. Kamera vaan on YHÄ rikki, joten kuvasatoa ei ole tarjolla... kukakohan sen kameran saisi vietyä korjaukseen? =/ Ollaan lenkkien aikana treenattu paljon myös tokoa häiriön alla. Todella hyvin tuo Vimma alkaa pärjätä jo isommallakin häiriöllä! Wau!

Jouluterveiset

2009-12-25T22:48:00.005+02:00

Olimme lumisessa Sastamalassa jouluaaton. Siellä koirat saivat touhottaa vapaana ja maistella kinkkua. Vimman tassu on parantunut oikein hyvin, eikä haittaa menoa enää ollenkaan. Karvakuonot pääsivät myös joulupukin syliin. Oli vissiin sen verran tuttu haju ja ääni, ettei kuuraparta kummastuttanut. Joululahjat on jo kutakuinkin tuhottu - vingut eivät häirinneet joulurauhaa edes puolta minuuttia. Hyvää joulua ja koiruuksien täyteistä uutta vuotta kaikille!

Vimma paketissa

2009-12-16T16:08:00.003+02:00

Oltiin tänään aamusta lenkkeilemässä Milan ja Karon kanssa. Kaikki meni tosi kivasti, kunnes vähän lenkin puolenvälin jälkeen Vimman etutassusta alkoi tulla valtavasti verta. Pysähdyttiin katsomaan, mutta ei siltä vereltä oikein nähnyt, että mitä oli tapahtunut. Vimma jatkoi itse touhukkaasti menoa, eikä aristanut tassua ollenkaan.

Kotiin päästyä tarkistin verenlähteen: Vimmalta oli lohjennut kynsi niin, että ydin näkyi... Pikainen soitto klinikalle. Olivat sitä mieltä, ettei kynttä tarvitse operoida, mikäli se ei ole lähtemässä irti/lohjennut juureen. No eihän se ole, kärki vain puuttuu. Hoidoksi siis betadinea ja sidettä, jos tulee muutoksia tai pahenee, niin sitten lääkäriin. Kaulurikin meillä on, mutta toistaiseksi Vimma on antanut paketin olla yllättävän hyvin paikallaan. Juoksujen aikaan kauluri olisi muutenkin vähän ikävä. Katsotaan miten homma etenee. Ikävä juttu kuitenkin. :(

Vimma paketissa (tosi huonolaatuinen kännykkäkuva)

2009-12-10T13:49:00.002+02:00

Suuruspäässä kiusataan taas poikia. Muut vuoden ikäiset nartut ovat vasta päässeet ensimmäisistä juoksuistaan eroon - jos ovat vielä edes ensimmäisiään kokeneet, kun Vimma päättää tehdä jo toiset. Upeasti on 6 kk välissä, hyvä Vimma! Nyt kun vielä Tara aloittaa juoksut, niin saadaan taas kirjoitella seuranhakuilmoituksia blogiin.

Kieltämättä juoksuja odoteltiinkin jo, kun Vimma alkoi nylkyttää kaikkien meille tulevien vieraiden jalkoja hyvin sinnikkäästi viime lauantaina. Vimma oli myös välillä tavallista levottomampi alkuviikosta. Meille olisi ihana mökkireissu tiedossa ensi viikon viikonloppuna, koirat saisivat juoskennella vapaana koko viikonlopun, mutta siinä lähistöllä on kait joku karhukoirauros kilometrin säteellä. Vimman juoksut olisivat silloin vaiheessa 10-12 pv... Mutta eikös sellainen karhukoira-bordercollie olisi vallan ihana yhdistelmä?! Ehkä ei kuitenkaan...

Taran ne juoksut pitäisi aloittaa, kun on taas joulutaukoa agista. Tällä menolla meillä menee taas osa tammikuun treeneistä ohi. =/ No, ainakin vielä tänä lauantaina Vimma lähtee etsimään ukkoja metsästä. Toivotaan, että hormoonit ei hyrrää liiaksi, nenä toimii ja ukot löytyivät! Ehkä treenien lopuksi yleensä pidettävä Jerrin ja Vimman touhuhetki on syytä jättää väliin.

Näyttelykuvia

2009-11-24T12:03:00.006+02:00

Hanna Seppä oli ottanut kuvan myös Vimmasta ja junnunartuista sijoituksineen. Kiitos Hanna! Vimma tosin on ihan muissa maailmoissa tuossa jälkimmäisessä. xD

Upea Vimma P!

2009-11-22T22:02:00.002+02:00

Vimma teki tänään ensiesiintymisensä erkkarissa. Tuomarina toimi Meg Purnell-Carpenter Isosta-Britanniasta. Syvänperän Jenna esitti Vimman oikein tyylikkäästi. Pusun Vimma olisi halunnut tuomarille tarjota, mutta muuten käytös oli meidän AD/HD Vimmalle aivan uskomattoman laadukasta ja liikkeetkin Vimma malttoi esitellä. Kiitos vielä Jennalle upeasta työstä! Vimma sai EH:n ja oli hienosti luokkansa kolmas voittaen monta hyvää kilpakumppania.

NARTUT - JUN

ERI1 Story Goes Dancing Queen
EH2 Festivo Alice
EH3 Briskness Ingalssin Laura
EH4 Maccabee Tip Toe Dance
EH Kuhaylan's Oz-Simply Red-U
EH Maccabee Tiny Toons
poissa Oakmeadow Allow Me
poissa Oakmeadow Quality Dream

Arvostelu: 11 months, good head and expression, little straight in shoulder, good hind angulation, topline not settled yet, movement good.

Täysin nappi arvostelu. Uskoisin, että etukulmatkin palaavat, kun kasvu tasoittuu. Etupää on jo kovasti saanut takapäätä kiinni, mutta toivomisen varaa vielä on.

Mistä on pienet bordercolliet tehty?

2009-11-21T14:34:00.002+02:00

Ilmeisesti Veikkauksen mustekynistä. Vimma halusi lisätä vähän jännitystä emännän ja isännän näyttelyä edeltävään päivään syömällä kuulakärkikynän tassujensa välissä... Näyttää kuitenkin, että tästä selvittiin säikähdyksellä ja tassut ovat valkoiset huomenna. Huh.

On se saattanut vähän kasvaa...

2009-11-14T11:55:00.010+02:00

...mutta tavat on samat.

Kuulumisia taas

2009-11-13T14:47:00.007+02:00

Vimma tekee ensimmäisen esiintymisensä ensi viikon viikonloppuna erkkarissa. Sari halusi Vimman edes johonkin näyttelyyn nyt alkutalvesta. Taisi olla niin, että sinä päivänä kun tiputin ilmoittautumislaput ja -maksut postiin, Vimma alkoi tiputtaa karvaansa. Erkkarissa esiintyy siis karvansa tiputtanut, n. 52 cm korkea rimpulanarttu ja saas nähdä millaista kehäkäytös on... Hyvin on tuntunut treenit menevän - ehkä vähän liiankin hyvin *kop kop*. Tuomaria Vimma ei syö, mutta pelkään, että se haluaa jakaa rakkautta kaikille läsnäoleville.

Vimma oli elämänsä ensimmäisissä rakennusetsintätreeneissä torstaina. Hienosti olivat ukot löytyneet pimeistäkin paikoista. Jussi tosin oli meinannut saada korvapuustin, kun oli huutanut Vimman takaisin juuri, kun Vimma oli löytänyt Jussin jo ohittaman maalimiehen. Ilmeisesti hallaa ei kuitenkaan tapahtunut, kun seuraava maalimies löytyi mainiosti.

Tara puolestaan oli keksinyt hukata rullansa johonkin matkalle ja käytti ilmaisuvälineenä sitten Jennin hanskaa... Menipä ainakin reippaasti pimeään.

Vimma on ottanut talven ilolla vastaan. Ensimmäisillä lumilenkeillä piti yrittää saada koko Jyväskylän lumi kerralla syötyä. Silti piti vielä päästä käymään uimassa lenkkipolun varressa olevaan isoon ojaan... huoh.

Talvikuvia odotellessa laitetaan muutama kuutamokuva viime kesältä, näistäkin varmaan saisi paremman näköisiä, jos osaisi muokata:

Lisää kuvia

2009-10-14T15:18:00.006+03:00

Kyllä koiran valokuvaaminen on hankalaa - ei tullut täydellisiä otoksia tänäänkään. Saatiin Vimmasta tällaiset kuvat:

Taran kanssa haettiin vähän vauhtia ja irtoamista pujotteluun Sastamalasta. On se hienoa, kun esteet on käytettävissä koska vaan.

Kuukauden kuvaliite

2009-10-13T16:34:00.013+03:00

Käytiin tänään ottamassa valokuvia Tyrvään Pyhän Olavin kirkolla. Tässä päivän satoa. Nappiotoksia ei ihan tullut, joten yritetään huomenna uudemman kerran. Toivotaan, että säät pysyvät yhtä hyvinä.

Ensin poseeraa Vimma. (Voihan PERÄ!)

Ja sitten vuorossa karvaton Tara:

Long time no see

2009-10-09T14:15:00.007+03:00

Kylläpä taas on aikaa vierinyt! Mitäköhän tässä kertoisi.

Vimmalla oli tuossa kuukausi takaperin aikamoinen valeraskaus. Kaverilla pörräsi kyllä hormonit päässä kuin hyrrät lattialla. Se kaiveli pesää joka paikkaan mihin vaan keksi - jopa saunan lauteiden alta oli Jussi löytänyt sen yhtenä päivänä. Kovasti kaipasi hellyyttä - meinasi tulla vessaankin mukaan (meidän superitsenäinen Vimma), varmaan oli itsekin hämillään oudosta olosta. Se meni ohi muutamassa viikossa - sitten tuli teinikausi.

Vimma oli keksinyt, että se on jo NIIN iso tyttö, että voi hyppiä keittiön pöydälle meidän poissa ollessa. Jussi oli nostanut chilinsä ulkoa pöydälle pakkasta pakoon, niin Vimma kävi vähän korjaamassa satoa... Kotiin tullessa useampaakin chiliä oli maisteltu ja "yllättäen" oli juomakuppi tyhjä. =D Seuraavaksi kyytiä sai keittiön pöydällä ollut gerbera, nom nom. Yhtenä päivänä Vimma oli keksinyt mennä sänkyyn tekemään tihutöitään: "Mutta mikäs se täältä pussilakanan sisältä pilkistää?! Pitäisikö tätä vähän maistaa... Ei juma, tän sisällä on VANUA!" Ja kotiin tullessani sitä vanua oli sitten ympäri sänkyä ja makkaria kohtuullisen paljon. =P

Nyt taas tuntuu, että olisi vähän palattu ennalleen. *kop kop* Ainakin keittiön pöytä on saanut olla rauhassa jo viikon.

Treenipuolelta: hakua, hakua, hakua, hakua ja vähän tottista. Kyllä tuli korvatulppia ikävä, kun kävin noiden treeneissä. Laittoivat mut umpipiiloon sellaiseen teräksiseen vesisäiliöön. Kyllä muuten kuuli, kun koira löysi... Vimmallakin on upea, erittäin kuuluva ääni. Vähän on ollut nyt ongelmaa siinä, että Jussin ilmaantuessa näköpiiriin Vimma meinaa lopettaa haukkumisen. Ollaan nyt sitten tehty maalimiehestä lisää sitä parasta kaveria, eikä Jussi ole mennyt hakemaan Vimmaa. Tottiksen puolelta täytyy kertoa paikkamakuusta. Toisen koiran suorittaessa Vimmalle tehtiin puolen minuutin paikkamakuu onnistuneesti. Ottaen huomioon tuon kaverin sosiaalisuuden, niin tämä on aivan uskomatonta. Harmiksemme me ei Vimman kanssa mahduttu agilityn junnukurssille. Hakijoita oli ollut todella paljon ja kaikki JATin koulutusohjaajat ja konkarit meni ohi. =(

Jussin kanssa me jatketaan uusien luontopolkujen tutkiskelua. Samalla tuli kerättyä vähän marjoja ja sieniäkin. Vimma ja Tara on kyllä aikamoisia marjapoimureita. Suuhun menee varpuja myöten niin mustikat kuin puolukatkin. Vadelmatkin tuppasivat häviämään puskista.

Tarkkaavaiset tytöt

Näkymä Puurijärven lintutornista

Agiliitoilua

2009-08-24T16:12:00.004+03:00

Heh heh... Tässä päiväänne vähän hupia. Oltiin käymässä Sastamalassa viime viikonloppuna. Emäntä on todella pahasti käskyissä EDELLEEN myöhässä. Vimman kanssa kokeiltiin ihan lyhyitä radan pätkiä. Siitä kyllä löytyy ruutia tähän lajiin, kunhan hallinta pysyy. Toisin kuin Tara, Vimma ei tule antamaan anteeksi käskyjen myöhässä tuloa. Tässä pieni Vimman taidonnäyte.

Edellisissä treeneissä kontaktit meni täydellisesti Taran kanssa, nyt todella epävarmasti etenkin A:lla... Mulla on vielä paljon opittavaa!

Mökkeilyä vol. 2

2009-08-09T19:02:00.005+03:00

Oltiin viikonloppu Leppälahdessa Hanna-Leenan tädin mökillä. Kelit suosi ja koirat nautti. Vimma söi kuononsa siniseksi mustikoista. Tara puolestaan selätti Matilta saamaansa uimarengasta. Kivaa kesäkohnotusta siis. Vimma olisi väkisin halunnut onkiretkelle mukaan. Siinä taitaa olla vähän laivakoiran vikaa, kun hyppäsi heti veneeseen.

Isäntä ja Tara köllimässä
(Huomatkaa isännän tyylikäs suojasukka liimasiteelle.)

Vimma tähystää järvelle

Sorsapaistiakin olisi ollut tarjolla, kun rohkeimmat sorsat tulivat rantakaislikkoon uiskentelemaan. Koirat tyytyivät tällä kertaa vain katselemaan - eihän sorsastuskausi ole ihan vielä alkanut.

Kotiutumista

2009-08-06T14:27:00.006+03:00

Saavuimme Jussin kanssa tiistaina kotiin Saksan reissulta. Koirat olivat pärjänneet Outin ja Markuksen kanssa loistavasti.

Eilen päätimme lähteä Laukaaseen luontopolulle koirien kanssa. Matkaa ei kertynyt kuin n. 3 km, mutta maasto antoi haastetta. Multamäen laelta avautui upeat näkymät 105 m alempana olevalle Peurunkajärvelle. Reitin varrella on myös aivan ihana laavupaikka rannassa, jossa pulahdimme uimaan koirien kanssa.

Kun päästiin takaisin Jyväskylään, Jussi nousi autosta ja taittoi nilkkansa todella pahasti. Nilkkaan turposi heti tennispallon kokoinen paukura. Röntgenkuvat onneksi paljastivat, ettei murtumia tullut, vaan Jussi selvisi tällä kertaa säikähdyksellä. Tosin ei tuolla jalalla tällä viikolla kävellä.

Parin tunnin päästä alkaa minun ja Taran ensimmäiset agitreenit 1lk:ssa, toivottavasti on mukava ryhmä! Ainakin koirassa on ruutia, kun on ollut vähemmällä tekemisellä pari viikkoa.

2009-07-25T13:21:00.004+03:00

Juoksut alkaa mennä ohi kummaltakin koiruudelta. Erityiskiitos vielä Viskille, joka olisi avuliaasti tarjonnut seuraansa tytöille. ;)

Ihan vielä ei pääse treenit kuitenkaan täydellä teholla jatkumaan, sillä minä ja Jussi lähdetään maanantaina kohti Saksaa. Koirat saavat kuitenkin asustella kotona, sillä Ikosen Outi on luvannut tulla taas pitämään talon pystyssä ja koirat kurissa. Toivottavasti koirat eivät keksi mitään nokkeluuksia meidän poissa ollessa.

Viime vuonnahan Tara oli aiheuttanut päänvaivaa Outille avaamalla Outin kerrostaloasunnon oven suoraan rappukäytävään. Kotiin tullessaan Outi oli pelästynyt, että Tara on lähtenyt karkuun, mutta siellähän se Tara oli odottelemassa keittiössä "Tervetuloa kotiin, avasin ovenkin ihan sinua varten!". Itseäni lähinnä pelotti varkauksien määrä, Tara kun ei ole kummoinen vahtikoira... Onneksi mitään ei ollut hävinnyt.

Vimma sai pari päivää sitten uuden lelun. Ilmeisesti yläkerran naapurin lapsi oli tiputtanut nukkensa parvekkeelta meidän parvekkeelle. Vimma oli jo ehtinyt antaa sille "paljon rakkautta" ennen kuin huomasimme vahingon.

Bordercollie Sanomat 7/2009

2009-07-08T13:44:00.011+03:00

STOP! Sinä unelmiemme karvakasa,

Kaksi edustavaa rotunaista hakee karvaista urosseuraa lämmikkeeksi viileneviin kesäiltoihin. Olemme urheilullisia ja solakoita. Toivottavasti sinäkin. Etsimme puhdasrotuista kumppania, mutta kun pari päivää tutustutaan, ei rodullasikaan enää ole niin väliä.

Jätä meille viesti sopivaksi katsomaasi puskaan tai sähkötolppaan Suuruspäässä, tai pistä viestiä blogin kautta. Kuvasta varma vastaus.

Rakkain nuuhkimisin,

Vimma ja Tara

Ei sitten mennä Taran kanssa tänään agiliitoilemaan. Sekin aloitti juoksut. Kohta on koko Jyväskylän Suuruspää sekaisin. =D

Mökkeilyä

2009-07-06T13:51:00.020+03:00

Nyt kun taas palattiin tähän "normaaliin" Suomen kesäsäähän, niin laitan muistin virkistykseksi muutaman kuvan meidän hellepäivistä mökillä. Kyllä se vaan on ihanaa, kun pystyy pitämään koirat auki koko päivän! Viidenkymmenen metrin päässä olevat mökkinaapuritkin kertoivat, että Tara ja Vimma olivat pariin otteeseen käyneet heitäkin viihdyttämässä... xD Ainakaan vielä Vimman juoksut eivät ole laittaneet koko neitoa sekaisin.

Vimma chillailee kuistilla

Ensimmäinen ilta

Tarallekin voi joskus iskeä väsymys

Uimista seuraavana aamuna

Tähystäjä-Vimma

Mökki ja sauna

Rento ote kesästä

Love is in the air...

2009-06-28T19:15:00.003+03:00

Rakkautta ilmassa. Vimman ensimmäiset juoksut alkoivat. Iso tyttö.

Pusuja ja haleja on ollut jaossa tavallistakin enemmän jo juhannuksesta asti. Kuvassa rakkauden kohteeksi joutunut Jenni.

Tara on toistaiseksi ottanut Vimman juoksut hyvin. Lähinnä Tara bordercolliejunan kakkosvaununa kulkee nenä Vimman hännän alla.

Vimma 6kk

2009-06-25T10:48:00.007+03:00

Korholan Anita kävi kesälomareissullansa Jyväskylässä Sarin luona. Pyörähdin siellä Vimmaa näyttämässä. Ensin Ilona ja Vimma leikkivät vähän sisällä, sitten Anita halusi ottaa koirista kuvia, joten lähdettiin kiertelemään lähiympäristöä Vimman, Ilonan, Kiiran ja Alman voimin. Koirat tietysti löysivät ensimmäisenä mutaisen ojan, jossa oli kiva juoksennella... Enkä minä ollut tajunnut, että Anita halusi ottaa siistejä seisomakuvia... :P Tämän leikkimisen jälkeen Vimma olikin jo aikas "meno päällä" ja erittäin hankala asiakas kuvattavaksi. Jotenkin Anita kuitenkin onnistui saamaan kelpo kuvat Vimmasta muutamalla otoksella. Seisomakuvissa jalat ovat vähän miten sattuu, mutta kyllä noista kehityksen näkee. Hatunnosto Anitalle!

Juhannuksen vietosta tulee myöhemmin oma tekstinsä, kun en ole vielä saanut kuvia ystäviltäni.

Kuulumisia pitkästä aikaa

2009-05-21T13:40:00.005+03:00

Kasvua havaittavissa yhä. Tara on jo ohitettu. Vimmalla oli hetken peräti kuusi kulmahammasta, kun aiemmat eivät meinanneet lähteä. Nyt on enää yksi kulmuri vanhoista odottamassa irtoamista.

Treenipuolellakin tapahtuu. Tara kävi kokeessa Jussin kanssa kokeilemassa pelastuskoirahakua, mutta valitettavasti tuo Taran paukkuarkuus on ongelma. Nyt ollaan sitten seuran aseella pamauteltu pitkän matkan päästä ja selvää edistystä on havaittavissa, mutta valitettavasti ainakaan kesäkuussa oleviin omiin kisoihin ei ole vielä asiaa. Positiivista on se, että Vimma odotteli autossa yksin kokeen ajan, eikä edes avannut silmiään pyssyn paukkeeseen. Hyvä Vimma! Agilityssä edistytään Taran kanssa hyvin ja kyllä se siltä näyttää, että startti lähestyy uhkaavaa vauhtia, vaikka emäntä onkin ollut hidas. Tokokisoihin pitäisi vain ilmoittautua, mutta emäntä pelkää niitä perhosia vatsassa... Miksi ihmeessä pitää jännittää niin paljon?

Vimman kanssa Jussi tekee jälkeä koko kesän. Hakuun on hyvät pohjat alla ja sitä voi treenata sitten talvella helpommin. Vimma ajoikin jo suhteellisen hyvin 50 metrin jäljen, joskin loppusuoritusta vaivasi se, että Vimma haistoi jäljen päässä olevan palkkion, eikä nenä meinannut millään pysyä sen jälkeen maassa.

Kävimme tiistaina Tourulassa koirien uittopaikalla leikkimässä Lemmyn kanssa. Aluksi oli kova kisa keppien ja pallon hakemisesta, mutta viimeisen pallon meinasi joutua hakemaan Jussi... Lemmy ei enää suostunut menemään veteen ja Vimma toi kaiken muun, paitsi pallon. Lopulta Jussi etsi pitkän oksan ja toi pallon lähemmäs rantaa, sitten Lemmy rohkaistui ja kävi vielä kerran kastelemassa tassunsa.

Pääsiäisliitoa

2009-04-12T14:29:00.006+03:00

Lähdimme alkupääsiäiseksi Sastamalaan. Matkalla lainasimme Löytynojan Hannalta Nokialla olevaa agilityhallia, kiitos! Tarkoitus oli ottaa videoita, mutta emäntä jätti tietysti levyn kotiin.. Valokuvia saatiin, joskin jälleen aika huono laatuisia.

Taran kanssa meni todella mainiosti. Pujottelussa otettiin aimoharppaus eteenpäin, suurkiitos siitä kuuluu Räsäsen Minnalle, joka opasti taas vähän tätä tomppelia emäntää viime treeneissä.

Vimmakin pääsi taas tutustumaan agilityn maailmaan. Tässä vauhdikas putken suoritus.

Sastamalassa tavattiin taas paljon uusia ihmisiä. Erityisesti lapset leikkivät paljon koirien kanssa. Hienosti meni!

Tässä vielä onnellinen palkansaaja:

Kasvua ja treenikuulumisia

2009-04-02T18:27:00.009+03:00

Hampaat irtoilee ja ikenet KUTIAA. Ensin näytin kolikkoautomaatilta muutaman päivän ja nyt minulla on jäniksen purukalusto edessä. Emäntä ja isäntä nauravat, että ehkä mullakin on joskus ihan ison koiran hampaat.

Hampaiden lisäksi kasvu näkyy vaa'alla ja jaloissa. Kinttuja pukkaa kamalaa tahtia ja hetken näytin jo kameliltakin. Takajalat kasvoivat hieman etujalkoja rivakammin, joten selkälinjaan tuli hetkeksi kyttyrä.

Myös maastossa tapahtuu. Ollaan viime viikot treenattu todella ahkerasti Taran kanssa. Irtoan rohkeasti vaikka 100 metriä maalimiehen perään. Olen oppinut parin viikon aikana myös haukkumaan maalimiehen luona. Tänään tuli jo viisi haukkua komeasti putkeen useampaan otteeseen. Tässä kuvatodiste siitä, kun löysin Hannelen - sääli, ettei ääni jää kameraan.

"Tänne ne nappulat, äläkä juokse niiden kanssa karkuun!"

Tarakin on toiminut oikein mallikkaasti haussa viime viikkoina. Irtorullatreeni on muistuttanut, että maalimies pitää ihan oikeasti käydä etsimässä ennen kuin rullan saa viedä isännälle. Esineruutukin alkaa olla paremmin hallinnassa ja tottikseen on saatu varmuutta. Lauantaina päästään testaamaan ketteryystelineitä.

Tara näytöllä

Tara odottamassa palkkaa tehdystä työstä

Agility Taralla ja emännällä meni vähän kehnommin viimeksi. Edellisten viikkojen hyvät suoritukset kostautuivat. Tara oli niin ihastunut A-esteeseen, ettei meinattu millään päästä A:n alta tulevaan putkeen - varsinkaan, kun emäntä meinasi aluksi sille ohjata... Puuh. Sitten emäntä vielä sähläsi ohjauksen kanssa oikein kunnolla koko loppu radan, joten koiran suoritus 10, emännän 4.

Automatkailua ja treenaamista

2009-03-14T18:21:00.003+02:00

Viikko alkoi reissulla mummolaan Sastamalaan. Autoilu sujui mainiosti, paitsi kun emäntä pyöritti autoa Jämsän liikenneympyrässä ja huoltoaseman pihassa heti tietyökuoppien jälkeen, niin oksensin. Matka jatkui kuitenkin oikein reippaasti tästä onnettomuudesta huolimatta.

Uusi koti tutkittiin heti hyvin perusteellisesti ja jostain syystä ihastuin todenteolla eteisen lattiakaivoon, jonka kansi piti jatkuvasti käydä nostamassa pois paikoiltaan ja tuijotella syvälle kaivon uumeniin.

Naapureiden keeshond Pyry ja vehnäterrieri (emäntä ei muista nimeä) saivat helposti minusta uuden kaverin. Eikä Pyryn kova haukkuminenkaan haitannut tutustumista. Kun kävimme Kaalisaaressa juoksentelemassa, törmäsimme nuoreen lyhytkarvaiseen collieen,
joka oli leikkiseuraa vailla. Siinä sitten hetken aikaa laitettiin tassulla komeasti.

Uni maittoi hienosti koko yön vieraassakin paikassa. Tara taisi käydä herättämässä isäntäväen seitsemän pintaan..

Torstaina käytiin hakutreeneissä. Juoksin iloisesti nakkien perässä. Jussi tosin väitti, että maalimiehen, mutta eihän se lajista mitään ymmärräkään. Nakit karkasivat kauimmillaan jo hieman kulman taaksekin. Olen myös oppinut odottamaan omaa treenivuoroani autossa rauhassa. Silloin jaksaa metsästää makkaraa paljon paremmin.

Tarallakin meni treenit hyvin, mutta rullan kanssa on hieman epäselvyyttä. Saako sen ottaa, kun maalimies haisee vai pitäisikö ihan käydä paikan päällä katsomassa? Taidetaan treenata hetken aikaa irtorullilla, kun pienellä bordercolliella tuntuu olevan kiire.

Olen muuten kasvanut niin paljon, että hämärässä minua luultiin Taraksi. Sanovat sitä kokonsa takia taskuraketiksi...

Koirakavereita ja sarjakuva

2009-03-08T22:03:00.019+02:00

Tällä kertaa vähän enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä. Eiköhän kuvat puhu puolestaan... ;)
Leo kävi kyläilemässä ja meillä oli HAUSKAA!

Ensin tutustuttiin... ja sitten leikittiin.

Olen myös oppinut Taran lempiharrastuksen: kerrostalokyttäyksen. Taran tapaan minäkin nuolen ensin ikkunaa, jotta näen paremmin pihalle. Isäntäväki tykkää ilmeisen paljon. Mutta minähän olen aivan täysin pieni, kiltti ja viaton niin kuin ilmeestäkin näkee.

Lopuksi Taran ja minun leikkituokiosta väännettyä huumoria:

Viime viikkojen vouhotuksia

2009-03-02T20:13:00.013+02:00

Eipä ole tullut kirjoiteltua hetkeen. Se ei tarkoita, etteikö mitään olisi tapahtunut.

Ensinnäkin olen kasvanut aika komeasti. Painan jo 7,1 kiloa. Huima 12 viikon ikä toi mukanaan myös painon kasvun ja kasvavien jalkojen lisäksi ensimmäiset rokotukset. Olin tosi reipas tyttö enkä itkenyt ollenkaan. Kaikkein vaikeinta oli pysyä sylissä paikoillaan, kun lattialla oli kaikkea kiinnostavaa.

Tässä tänään otetut ”edustuskuvani”. Vähän jäivät hämäriksi eikä tuo selkälinjanikaan ole kuvassa ihan paras mahdollinen (vaikka emäntä vannoo, ettei nostanut mahan alta... xD)

Olen myös päässyt tutustumaan Jyväskylään monesta näkökulmasta. Jussilla ja Riitalla oli kamera mukana, kun touhotimme Taran kanssa Jyväsjärven jäällä. Jäällä lenkkeily on muuten kivaa, kun saa juoksennella vapaana, mutta siellä saisi olla enemmän keppejä. Niitä on kiva kantaa ja narskutella, kun ikenet kutiavat.



Yhtenä päivänä kävimme tutustumassa Jyväskylän keskustaan. Jussi ja
Riitta koittivat keksiä paikkoja, jotka olisivat olleet jänniä. Oikeastaan
lopulta kävi ilmi, että suurin osa ”jännistä” paikoista olikin vain paikkoja.
Tutuiksi tulivat parkkihalli, matkakeskus, kävelykatu ja kauppakeskus,
jossa olikin reissun ainoa oikeasti jännä paikka: eläinkauppa. Siellä oli
hyllykaupalla leluja ja laarit täynnä erilaisia nameja.  

Kodin tavat ja aikataulut alkavat olla pikkuhiljaa tuttuja.

Olen saanut myös uusia koirakavereita. Olen tavannut Isan
(Locheil Especially Yours) ja Soolon (Pikkupaimenen Tequila Sunrise).
Molempien kanssa oli oikein hauskaa leikkiä. Naapurissa asuu myös
Leo-collie, joka on vain muutaman kuukauden minua vanhempi kaveri.
Kaikkein eniten leikin Taran kanssa kotosalla ja lenkillä. Lenkillä tosin
leikkisin mielelläni ihan kaikkien kanssa.

Lupailin taannoin lisäksi videota ensimmäisistä agility-treeneistäni.
Tarkoitus oli näyttää mallisuoritus putkesta, mutta valitettavasti
emäntä ja isäntä eivät saa laitettua sitä pätkää nettiin. :(
Saatte tilalle nenäkuvan Tarasta ja minusta.

Nopea linkitysoperaatio

2009-02-15T11:35:00.002+02:00

Laittelin tässä sunnuntaiaamun kunniaksi sivupalkin linkitykset kuntoon. Pyydän muita verkossa touhottavia sisaruksiani ilmoittautumaan, jotta saan teidätkin näkyviin.

Agiliitoilemassa viikonloppuna

2009-02-09T21:59:00.002+02:00

Viikonloppu oli vauhdikas. Kävimme lauantaina Längelmäellä Maivian agility-hallissa. Siellä oli tosi upeat tilat. Tara treenasi komeasti ja minun piti odottaa boksissa. En meinannut pysyä karvoissani, kun teki mieli päästä mukaan.

Lopulta pääsin itsekin tutustumaan esteisiin. Namit maistuivat ja putki sekä pussi tulivat upeasti tutuiksi, samoin puomi. Jussi ja Riitta ottivat musta videotakin agility-touhotuksissa. Lupasivat laittaa sen tänne blogiinkin, kunhan saavat vähän muutakin levylle, kun se pitää viimeistellä ennen kuin tiedostot saa koneelle. Tulossa taitaa olla filmiä myös jälkitreeneistä.

Treenipäivä

2009-02-05T22:29:00.002+02:00

Tänään oli treenipäivä. Tein upeasti 3-metrisen jäljen! Eikä sillä ollut leveyttäkään kuin 20 senttiä. Nenäni pysyi upeasti maassa ja imuroi maahan levitetyt nappulat parempaan talteen. Mukavaa, kun pääsi käyttämään kuonoa oikein kunnolla – ja ruokakin oli kivaa!

Lisäksi aloittelimme hakua ihan perusteista. Osaan jo juosta ryhmästä lähtevän äijän perässä ainakin 10 metriä, kunhan se huutelee luokseen aluksi. Kuulemma ihan hyvin 9-viikkoiselta kaverilta.

Loppuajan (treenasihan siellä toki muitakin) odottelin nätisti autossa Taran kanssa. Osaamme odottaa omia vuorojamme rauhassa, mutta siitä en tykkää, jos joudun olemaan ihan yksin. Opettelen kyllä.

Alkuviikon olemme kohnottaneet lähinnä kodin ympäristössä. Läheiset lenkkipolut, Jyväsjärven jää sekä lähialueen koirakaverit alkavat käydä tutuiksi. Siksipä pääsemmekin lauantaiaamuna treenaamaan jonnekin kauemmas. Siitä kuitenkin lisää tuonnempana.

Jussi ja Riitta puhuivat tänään, että käyvät korjauttamassa kameransa. Sen jälkeen saatte toivottavasti nähdä vähän tilannekuvia meikäläisestä pitämässä hauskaa!

Viikonlopun viettoa

2009-02-02T20:06:00.003+02:00

Perjantaina meillä oli vieraita, jotka leikittivät kovasti. Keräsin ylimääräiset rapsutukset parempaan talteen.

Lauantaina kävimme juoksentelemassa Jyväsjärven jäällä ja katselemassa hiihtäjiä, ohi kulkevia koiria sekä lenkkeilijöitä. Otin Tarasta mallia ja osasin olla käymättä outojen keppien ja lautojen kanssa liikkuvien sivakoitsijoiden kimppuun. Paimennusviettini ei ehkä ole vielä herännyt muutenkaan kunnolla.

Sunnuntaina kävimme tutustumassa Isaan (Locheil Especially Yours) ja Marjoon Äänekoskella. Isasta tuli heti ensinäkemältä mun paras kamuni. Sitä ei haitannut edes, että roikuin naskaleilla kaulassa ja suupielessä – Tara kun saattaa moisesta joskus kitistä. Ulkona ja sisällä touhottaminen oli niin kivaa, että nukahdin säkkituoliin heti kotiin päästyäni!

Tein muuten tänään ensimmäisen nappulajälkeni. Ruokakuppi löytyi hienosti kahden metrin namivanan perästä kulman takaa. Röörit siis pelaavat, mutta tarkkuudessa näyttää olevan vielä "vähän harjoittelemista".

Juuri nyt koitan parhaan taitoni mukaan ryöstää Taran puruluuta, kun se on jostain syystä saanut isomman kuin minä. Outoa tasajakoa mielestäni, mutta olen hyvin sinnikäs Taran murinahymyistä välittämättä.

Vimma -fan club

2009-01-29T11:23:00.003+02:00

Olen tehnyt näköjään naapurustoon lähtemättömän vaikutuksen. Tytöt, jotka aiemmin kävivät kyselemässä meitä Taran kanssa lenkille, palasivat eilen vain rapsuttelemaan minua. Olin aika otettu.

Eilisiltana, kun Tara ja Riitta olivat agility-treeneissä, kävimme Jussin kanssa lenkillä Nenäinniemessä. Siellä tutustuin Karu-corgiin. Karu oli ihan kiva tyyppi, joskin hieman sählä. Täytyy mennä uudelle lenkille, kunhan kasvan vähän ja pysyn paremmin vauhdissa mukana.

Vieraiden ja naapuruston ihmettelyä

2009-01-27T22:32:00.003+02:00

Viimeiset pari päivää ovat olleet hieman rauhallisempia. On ollut aikaa makoilla pöydän allakin – tai paremminkin välissä. Kuva on hieman kurja, kun vain kännykän kamera oli lähellä mönkiessäni kuvattavaksi.

Eilen meillä oli vieraita. Tulivat kuulemma ihan varta vasten minua katsomaan. Mukavia kavereita, kun jaksoivat leikkiä ja silitellä hampaistani huolimatta.

Naapurustonkin olen hurmannut. Viereisen talon pikkutytöt kävivät kysymässä minua ja Taraa lenkille. Valitettavasti minun ei annettu vielä lähteä niin pienten ulkoiluttajien kanssa lenkille. Syliin kuitenkin pääsin rapsuteltavaksi.

Taran kanssa olemme innostuneet leikkimään etenkin ulkosalla. Tänään kävimme touhottamassa Suuruspään ompputarhalla.

Olen myös oppinut, että pitää mennä katsomaan, mitä tapahtuu, kun joku huutelee "Vimma" ja "Tänne", ja että ruokaa pitää odottaa (ainakin hetken aikaa) rauhassa istuen.

Kyläilyä ja kohnotusta

2009-01-26T00:32:00.002+02:00

Tänään olen tutustunut uusiin ihmisiin. Kotona käyneiden vieraiden lisäksi keräsin rapsutuksia naapurin tytöiltä lenkillä ja kävin tervehtimässä Sari-tätiä Palokassa. Sarin luona olikin sitten vieraita enemmän. Tutustuin kaikkiin ennakkoluulottomasti. Taidan olla aika arvokas kaveri, sillä kaikki uudet ihmiset meinaavat varastaa minut mukaansa.

Illalla kävimme Taran kanssa juoksentelemassa vapaana. En oikein pysy vielä Taran vauhdissa mukana, mutta yritys oli kova. Muutaman kuukauden päästä vauhtiakin on varmasti enemmän - saadaan juosta tosissaan kilpaa. Myös metsän hajut olivat jänniä. Jussikin oli oikein ylpeä itsenäisyydestäni - juoksin Taran kanssa n. 100 metrin päähän, kunnes päätimme kääntyä takaisin. Puhui Riitalle ja Sarille jotain irtoamisesta - mitähän sekin on...

Mummolassa ja treeneissä

2009-01-24T23:18:00.004+02:00

Tänään oli kiva päivä. Ensin kävimme katsomassa Jussin vanhempia. Keräsimme Taran kanssa kilpaa rapsutuksia ja haleja. Lopuksi innostuimme vielä leikkimään ja näyttämään Juhalle ja Leenalle, miten kivaa meillä on yhdessä. Kuvassa minä ja Tara mummon ja papan sylissä.

Mummolan-matkan jälkeen menimme treeneihin – tai Tara paremminkin treenasi, minä tutustuin ihmisiin ja purettavan rivitalon raunioihin. Kehuivat rohkeaksi ja söpöksi – tietenkin! Leikimme hieman pallolla, joka tosin kiinnosti vielä vähän vähemmän kuin ympäröivä maailma ihmisineen. Hauskaa kuitenkin oli!

Loppuillasta olimme muutaman tunnin Taran kanssa kahdestaan. Jussi oli teatterilla esiintymässä ja Riitan piti käydä kaverin luona. Osasimme olla kaksin yksin oikein hienosti – tai ainakin peitimme jälkemme onnistuneesti. Jussi vaikutti hyvin iloiselta tullessan kotiin, jossa irtaimisto oli paikoillaan ja ehjää.

Uusi paikka, uudet kujeet

2009-01-23T23:20:00.003+02:00

Ensimmäisen yön nukuin oikein hyvin. Heräsin kuuden aikaan ilmoittamaan, että olisi kiva saada hereillä olevaa seuraa. Kävimme Taran ja Jussin kanssa pihalla, jonka jälkeen jatkoimme unia.

Aamupalan söimme Taran kanssa sovussa vierekkäin. Tara oli varsin ystävällinen eikä edes yrittänyt tunkea minun kupilleni, vaikka saikin omansa ensin tyhjäksi. Tein kyllä parhaani oman pikasyömisennätykseni rikkomiseksi.

Tänään tutustuimme lenkeillä hissiin, kolisevaan polkupyörään, lenkkeilijöihin ja aura-autoon, sekä luonnollisesti viimeisimmän tekemiin ihaniin lumikasoihin. Olisin voinut pomppia niissä vaikka koko päivän. Ohi ajavat autot Suuruspääntiellä hieman ihmetyttivät, mutta eivät kuitenkaan pelottaneet. Päivä on siis kulunut uuden kodin lähiympäristön ihmeisiin tutustuessa.

Sisällä Tara on ollut varsin kiltti kaveri. Olen saanut leikkiä sen leluillakin – ja tietysti toisinpäin myös. Kiinnostavimpia leluja ovat kuitenkin paljaat varpaat. Niiden jahtaaminen olisi hurjan kivaa, mutta väittävät, että naskalihampaat tuntuvat ikäviltä. Niin ja onhan tuo Tara-rouvakin alkanut minua leikittää – hieman siinä jo pöydän alla painittiinkin.

Eiköhän tänne kotiudu, vaikka työhuoneen lattialla onkin jännittäviä johtoja, joita ei muka saa syödä. Miksiköhän sulkevat oven yöksi?

Vimma tuli taloon

2009-01-23T02:35:00.000+02:00

Matka Vantaalta uuteen kotiin sujui mainiosti. Alkumatkasta tarkkailin rohkeasti ympäristöäni, mutta sitten iski väsymys. Illan leikkiminen vaati veronsa. Heräsin Tähtihovin huoltoasemalla tarkastelemaan rekka-autoa, uusia ihmisiä ja liukuovia. Jännää oli, mutta uteliaisuus voitti! Tauon jälkeen uni maistui taas aina Jyväskylään saakka.

Ennen uuteen kotiin pääsyä Jussi ja Riitta halusivat hakea Taran hoidosta. Tara on ihan kiva kaveri, vaikka olikin alkuun vähän kyylä. Rouva nimittäin väläytti yhdessä kohtaa ikään kuin vihjeeksi kauniin hammashymynsä. Mitä lie tarkoitti? Ilmeisesti Tara ei arvostanut, kun leikkisästi vedin sitä korvasta, kun se oli pissalla. :)

Loppuillasta rauhoituin nätisti nukkumaan Taran viereen eikä koti-ikäväkään vaivannut ensinkään. Meillä näyttää olevan Taran kanssa yhteinen paikka sängyn alla. Meistä tulee varmasti hyvät kaverit, kunhan tutustutaan paremmin.