Vimma -fan club

Olen tehnyt näköjään naapurustoon lähtemättömän vaikutuksen. Tytöt, jotka aiemmin kävivät kyselemässä meitä Taran kanssa lenkille, palasivat eilen vain rapsuttelemaan minua. Olin aika otettu.

Eilisiltana, kun Tara ja Riitta olivat agility-treeneissä, kävimme Jussin kanssa lenkillä Nenäinniemessä. Siellä tutustuin Karu-corgiin. Karu oli ihan kiva tyyppi, joskin hieman sählä. Täytyy mennä uudelle lenkille, kunhan kasvan vähän ja pysyn paremmin vauhdissa mukana.

Vieraiden ja naapuruston ihmettelyä

Viimeiset pari päivää ovat olleet hieman rauhallisempia. On ollut aikaa makoilla pöydän allakin – tai paremminkin välissä. Kuva on hieman kurja, kun vain kännykän kamera oli lähellä mönkiessäni kuvattavaksi.

Eilen meillä oli vieraita. Tulivat kuulemma ihan varta vasten minua katsomaan. Mukavia kavereita, kun jaksoivat leikkiä ja silitellä hampaistani huolimatta.

Naapurustonkin olen hurmannut. Viereisen talon pikkutytöt kävivät kysymässä minua ja Taraa lenkille. Valitettavasti minun ei annettu vielä lähteä niin pienten ulkoiluttajien kanssa lenkille. Syliin kuitenkin pääsin rapsuteltavaksi.

Taran kanssa olemme innostuneet leikkimään etenkin ulkosalla. Tänään kävimme touhottamassa Suuruspään ompputarhalla.

Olen myös oppinut, että pitää mennä katsomaan, mitä tapahtuu, kun joku huutelee "Vimma" ja "Tänne", ja että ruokaa pitää odottaa (ainakin hetken aikaa) rauhassa istuen.

Kyläilyä ja kohnotusta

Tänään olen tutustunut uusiin ihmisiin. Kotona käyneiden vieraiden lisäksi keräsin rapsutuksia naapurin tytöiltä lenkillä ja kävin tervehtimässä Sari-tätiä Palokassa. Sarin luona olikin sitten vieraita enemmän. Tutustuin kaikkiin ennakkoluulottomasti. Taidan olla aika arvokas kaveri, sillä kaikki uudet ihmiset meinaavat varastaa minut mukaansa.

Illalla kävimme Taran kanssa juoksentelemassa vapaana. En oikein pysy vielä Taran vauhdissa mukana, mutta yritys oli kova. Muutaman kuukauden päästä vauhtiakin on varmasti enemmän - saadaan juosta tosissaan kilpaa. Myös metsän hajut olivat jänniä. Jussikin oli oikein ylpeä itsenäisyydestäni - juoksin Taran kanssa n. 100 metrin päähän, kunnes päätimme kääntyä takaisin. Puhui Riitalle ja Sarille jotain irtoamisesta - mitähän sekin on...

Mummolassa ja treeneissä

Tänään oli kiva päivä. Ensin kävimme katsomassa Jussin vanhempia. Keräsimme Taran kanssa kilpaa rapsutuksia ja haleja. Lopuksi innostuimme vielä leikkimään ja näyttämään Juhalle ja Leenalle, miten kivaa meillä on yhdessä. Kuvassa minä ja Tara mummon ja papan sylissä.

Mummolan-matkan jälkeen menimme treeneihin – tai Tara paremminkin treenasi, minä tutustuin ihmisiin ja purettavan rivitalon raunioihin. Kehuivat rohkeaksi ja söpöksi – tietenkin! Leikimme hieman pallolla, joka tosin kiinnosti vielä vähän vähemmän kuin ympäröivä maailma ihmisineen. Hauskaa kuitenkin oli!

Loppuillasta olimme muutaman tunnin Taran kanssa kahdestaan. Jussi oli teatterilla esiintymässä ja Riitan piti käydä kaverin luona. Osasimme olla kaksin yksin oikein hienosti – tai ainakin peitimme jälkemme onnistuneesti. Jussi vaikutti hyvin iloiselta tullessan kotiin, jossa irtaimisto oli paikoillaan ja ehjää.

Uusi paikka, uudet kujeet

Ensimmäisen yön nukuin oikein hyvin. Heräsin kuuden aikaan ilmoittamaan, että olisi kiva saada hereillä olevaa seuraa. Kävimme Taran ja Jussin kanssa pihalla, jonka jälkeen jatkoimme unia.

Aamupalan söimme Taran kanssa sovussa vierekkäin. Tara oli varsin ystävällinen eikä edes yrittänyt tunkea minun kupilleni, vaikka saikin omansa ensin tyhjäksi. Tein kyllä parhaani oman pikasyömisennätykseni rikkomiseksi.

Tänään tutustuimme lenkeillä hissiin, kolisevaan polkupyörään, lenkkeilijöihin ja aura-autoon, sekä luonnollisesti viimeisimmän tekemiin ihaniin lumikasoihin. Olisin voinut pomppia niissä vaikka koko päivän. Ohi ajavat autot Suuruspääntiellä hieman ihmetyttivät, mutta eivät kuitenkaan pelottaneet. Päivä on siis kulunut uuden kodin lähiympäristön ihmeisiin tutustuessa.

Sisällä Tara on ollut varsin kiltti kaveri. Olen saanut leikkiä sen leluillakin – ja tietysti toisinpäin myös. Kiinnostavimpia leluja ovat kuitenkin paljaat varpaat. Niiden jahtaaminen olisi hurjan kivaa, mutta väittävät, että naskalihampaat tuntuvat ikäviltä. Niin ja onhan tuo Tara-rouvakin alkanut minua leikittää – hieman siinä jo pöydän alla painittiinkin.

Eiköhän tänne kotiudu, vaikka työhuoneen lattialla onkin jännittäviä johtoja, joita ei muka saa syödä. Miksiköhän sulkevat oven yöksi?

Vimma tuli taloon

Matka Vantaalta uuteen kotiin sujui mainiosti. Alkumatkasta tarkkailin rohkeasti ympäristöäni, mutta sitten iski väsymys. Illan leikkiminen vaati veronsa. Heräsin Tähtihovin huoltoasemalla tarkastelemaan rekka-autoa, uusia ihmisiä ja liukuovia. Jännää oli, mutta uteliaisuus voitti! Tauon jälkeen uni maistui taas aina Jyväskylään saakka.

Ennen uuteen kotiin pääsyä Jussi ja Riitta halusivat hakea Taran hoidosta. Tara on ihan kiva kaveri, vaikka olikin alkuun vähän kyylä. Rouva nimittäin väläytti yhdessä kohtaa ikään kuin vihjeeksi kauniin hammashymynsä. Mitä lie tarkoitti? Ilmeisesti Tara ei arvostanut, kun leikkisästi vedin sitä korvasta, kun se oli pissalla. :)

Loppuillasta rauhoituin nätisti nukkumaan Taran viereen eikä koti-ikäväkään vaivannut ensinkään. Meillä näyttää olevan Taran kanssa yhteinen paikka sängyn alla. Meistä tulee varmasti hyvät kaverit, kunhan tutustutaan paremmin.