Viimeiset pari päivää ovat olleet hieman rauhallisempia. On ollut aikaa makoilla pöydän allakin – tai paremminkin välissä. Kuva on hieman kurja, kun vain kännykän kamera oli lähellä mönkiessäni kuvattavaksi.Eilen meillä oli vieraita. Tulivat kuulemma ihan varta vasten minua katsomaan. Mukavia kavereita, kun jaksoivat leikkiä ja silitellä hampaistani huolimatta.
Naapurustonkin olen hurmannut. Viereisen talon pikkutytöt kävivät kysymässä minua ja Taraa lenkille. Valitettavasti minun ei annettu vielä lähteä niin pienten ulkoiluttajien kanssa lenkille. Syliin kuitenkin pääsin rapsuteltavaksi.
Taran kanssa olemme innostuneet leikkimään etenkin ulkosalla. Tänään kävimme touhottamassa Suuruspään ompputarhalla.
Olen myös oppinut, että pitää mennä katsomaan, mitä tapahtuu, kun joku huutelee "Vimma" ja "Tänne", ja että ruokaa pitää odottaa (ainakin hetken aikaa) rauhassa istuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä terveisiä Vimmalle tai perheenjäsenille!