Long time no see

Kylläpä taas on aikaa vierinyt! Mitäköhän tässä kertoisi.

Vimmalla oli tuossa kuukausi takaperin aikamoinen valeraskaus. Kaverilla pörräsi kyllä hormonit päässä kuin hyrrät lattialla. Se kaiveli pesää joka paikkaan mihin vaan keksi - jopa saunan lauteiden alta oli Jussi löytänyt sen yhtenä päivänä. Kovasti kaipasi hellyyttä - meinasi tulla vessaankin mukaan (meidän superitsenäinen Vimma), varmaan oli itsekin hämillään oudosta olosta. Se meni ohi muutamassa viikossa - sitten tuli teinikausi.

Vimma oli keksinyt, että se on jo NIIN iso tyttö, että voi hyppiä keittiön pöydälle meidän poissa ollessa. Jussi oli nostanut chilinsä ulkoa pöydälle pakkasta pakoon, niin Vimma kävi vähän korjaamassa satoa... Kotiin tullessa useampaakin chiliä oli maisteltu ja "yllättäen" oli juomakuppi tyhjä. =D Seuraavaksi kyytiä sai keittiön pöydällä ollut gerbera, nom nom. Yhtenä päivänä Vimma oli keksinyt mennä sänkyyn tekemään tihutöitään: "Mutta mikäs se täältä pussilakanan sisältä pilkistää?! Pitäisikö tätä vähän maistaa... Ei juma, tän sisällä on VANUA!" Ja kotiin tullessani sitä vanua oli sitten ympäri sänkyä ja makkaria kohtuullisen paljon. =P

Nyt taas tuntuu, että olisi vähän palattu ennalleen. *kop kop* Ainakin keittiön pöytä on saanut olla rauhassa jo viikon.

Treenipuolelta: hakua, hakua, hakua, hakua ja vähän tottista. Kyllä tuli korvatulppia ikävä, kun kävin noiden treeneissä. Laittoivat mut umpipiiloon sellaiseen teräksiseen vesisäiliöön. Kyllä muuten kuuli, kun koira löysi... Vimmallakin on upea, erittäin kuuluva ääni. Vähän on ollut nyt ongelmaa siinä, että Jussin ilmaantuessa näköpiiriin Vimma meinaa lopettaa haukkumisen. Ollaan nyt sitten tehty maalimiehestä lisää sitä parasta kaveria, eikä Jussi ole mennyt hakemaan Vimmaa. Tottiksen puolelta täytyy kertoa paikkamakuusta. Toisen koiran suorittaessa Vimmalle tehtiin puolen minuutin paikkamakuu onnistuneesti. Ottaen huomioon tuon kaverin sosiaalisuuden, niin tämä on aivan uskomatonta. Harmiksemme me ei Vimman kanssa mahduttu agilityn junnukurssille. Hakijoita oli ollut todella paljon ja kaikki JATin koulutusohjaajat ja konkarit meni ohi. =(

Jussin kanssa me jatketaan uusien luontopolkujen tutkiskelua. Samalla tuli kerättyä vähän marjoja ja sieniäkin. Vimma ja Tara on kyllä aikamoisia marjapoimureita. Suuhun menee varpuja myöten niin mustikat kuin puolukatkin. Vadelmatkin tuppasivat häviämään puskista.

Tarkkaavaiset tytöt














Näkymä Puurijärven lintutornista