Laittoman kauan edellisestä päivityksestä. Johtunee emännän harjoittelun alkamisesta... Anteeksi. Tara tossa juoksuili tammikuun puolesta välistä ja Vimmalla alkaa pikkuhiljaa taas näkyä valeraskauden merkit. Toivottavasti Vimma ei mene tällä kertaa ihan niin pahasti sekaisin kuin edellisellä kerralla. Se kun oli niin kovin levoton useamman viikon ja yritti vaikka mihin pesää rakentamaan - jopa saunan lauteiden alta Vimma löytyi kerran, vaikkei lupaa moiseen ole koskaan myönnettykään...
Se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö koirat olisi saaneet actionia.
Hausta kai tuo Jussi osaisi kertoa paremmin, mutta treeneissä ne on käyny kerran viikkoon ja iloisina tulleet joka kerta takaisin. Viime viikonloppuna Jussi oli ajatellut tehdä vähän pidemmän pätkän hakua Vimmalle, mutta se olikin jo paljon fiksumpi kuin isäntänsä, eikä suostunut menemään väärään suuntaan risteilemään, vaan painoi maalimiehen luo suorilta. Haukut on kuulemma toimineet todella hyvin. Tasaista 10-15 haukkua tulee. Tara ei ollut niin välittänyt edellisistä treeneistä, kun oli meinannut hukkua lumihankeen eikä eteneminen ollut helppoa. Se kun on tollanen minibortsu...
Lumisia lenkkejä ollaan tehty paljon. Kamera vaan on YHÄ rikki, joten kuvasatoa ei ole tarjolla... kukakohan sen kameran saisi vietyä korjaukseen? =/ Ollaan lenkkien aikana treenattu paljon myös tokoa häiriön alla. Todella hyvin tuo Vimma alkaa pärjätä jo isommallakin häiriöllä! Wau!
