Jouluterveiset

Olimme lumisessa Sastamalassa jouluaaton. Siellä koirat saivat touhottaa vapaana ja maistella kinkkua. Vimman tassu on parantunut oikein hyvin, eikä haittaa menoa enää ollenkaan. Karvakuonot pääsivät myös joulupukin syliin. Oli vissiin sen verran tuttu haju ja ääni, ettei kuuraparta kummastuttanut. Joululahjat on jo kutakuinkin tuhottu - vingut eivät häirinneet joulurauhaa edes puolta minuuttia. Hyvää joulua ja koiruuksien täyteistä uutta vuotta kaikille!

Vimma paketissa

Oltiin tänään aamusta lenkkeilemässä Milan ja Karon kanssa. Kaikki meni tosi kivasti, kunnes vähän lenkin puolenvälin jälkeen Vimman etutassusta alkoi tulla valtavasti verta. Pysähdyttiin katsomaan, mutta ei siltä vereltä oikein nähnyt, että mitä oli tapahtunut. Vimma jatkoi itse touhukkaasti menoa, eikä aristanut tassua ollenkaan.

Kotiin päästyä tarkistin verenlähteen: Vimmalta oli lohjennut kynsi niin, että ydin näkyi... Pikainen soitto klinikalle. Olivat sitä mieltä, ettei kynttä tarvitse operoida, mikäli se ei ole lähtemässä irti/lohjennut juureen. No eihän se ole, kärki vain puuttuu. Hoidoksi siis betadinea ja sidettä, jos tulee muutoksia tai pahenee, niin sitten lääkäriin. Kaulurikin meillä on, mutta toistaiseksi Vimma on antanut paketin olla yllättävän hyvin paikallaan. Juoksujen aikaan kauluri olisi muutenkin vähän ikävä. Katsotaan miten homma etenee. Ikävä juttu kuitenkin. :(

Vimma paketissa (tosi huonolaatuinen kännykkäkuva)

Suuruspäässä kiusataan taas poikia. Muut vuoden ikäiset nartut ovat vasta päässeet ensimmäisistä juoksuistaan eroon - jos ovat vielä edes ensimmäisiään kokeneet, kun Vimma päättää tehdä jo toiset. Upeasti on 6 kk välissä, hyvä Vimma! Nyt kun vielä Tara aloittaa juoksut, niin saadaan taas kirjoitella seuranhakuilmoituksia blogiin.

Kieltämättä juoksuja odoteltiinkin jo, kun Vimma alkoi nylkyttää kaikkien meille tulevien vieraiden jalkoja hyvin sinnikkäästi viime lauantaina. Vimma oli myös välillä tavallista levottomampi alkuviikosta. Meille olisi ihana mökkireissu tiedossa ensi viikon viikonloppuna, koirat saisivat juoskennella vapaana koko viikonlopun, mutta siinä lähistöllä on kait joku karhukoirauros kilometrin säteellä. Vimman juoksut olisivat silloin vaiheessa 10-12 pv... Mutta eikös sellainen karhukoira-bordercollie olisi vallan ihana yhdistelmä?! Ehkä ei kuitenkaan...

Taran ne juoksut pitäisi aloittaa, kun on taas joulutaukoa agista. Tällä menolla meillä menee taas osa tammikuun treeneistä ohi. =/ No, ainakin vielä tänä lauantaina Vimma lähtee etsimään ukkoja metsästä. Toivotaan, että hormoonit ei hyrrää liiaksi, nenä toimii ja ukot löytyivät! Ehkä treenien lopuksi yleensä pidettävä Jerrin ja Vimman touhuhetki on syytä jättää väliin.

Näyttelykuvia

Hanna Seppä oli ottanut kuvan myös Vimmasta ja junnunartuista sijoituksineen. Kiitos Hanna! Vimma tosin on ihan muissa maailmoissa tuossa jälkimmäisessä. xD

Upea Vimma P!

Vimma teki tänään ensiesiintymisensä erkkarissa. Tuomarina toimi Meg Purnell-Carpenter Isosta-Britanniasta. Syvänperän Jenna esitti Vimman oikein tyylikkäästi. Pusun Vimma olisi halunnut tuomarille tarjota, mutta muuten käytös oli meidän AD/HD Vimmalle aivan uskomattoman laadukasta ja liikkeetkin Vimma malttoi esitellä. Kiitos vielä Jennalle upeasta työstä! Vimma sai EH:n ja oli hienosti luokkansa kolmas voittaen monta hyvää kilpakumppania.

NARTUT - JUN

ERI1 Story Goes Dancing Queen
EH2 Festivo Alice
EH3 Briskness Ingalssin Laura
EH4 Maccabee Tip Toe Dance
EH Kuhaylan's Oz-Simply Red-U
EH Maccabee Tiny Toons
poissa Oakmeadow Allow Me
poissa Oakmeadow Quality Dream

Arvostelu: 11 months, good head and expression, little straight in shoulder, good hind angulation, topline not settled yet, movement good.

Täysin nappi arvostelu. Uskoisin, että etukulmatkin palaavat, kun kasvu tasoittuu. Etupää on jo kovasti saanut takapäätä kiinni, mutta toivomisen varaa vielä on.

Mistä on pienet bordercolliet tehty?

Ilmeisesti Veikkauksen mustekynistä. Vimma halusi lisätä vähän jännitystä emännän ja isännän näyttelyä edeltävään päivään syömällä kuulakärkikynän tassujensa välissä... Näyttää kuitenkin, että tästä selvittiin säikähdyksellä ja tassut ovat valkoiset huomenna. Huh.

On se saattanut vähän kasvaa...

...mutta tavat on samat.

Kuulumisia taas

Vimma tekee ensimmäisen esiintymisensä ensi viikon viikonloppuna erkkarissa. Sari halusi Vimman edes johonkin näyttelyyn nyt alkutalvesta. Taisi olla niin, että sinä päivänä kun tiputin ilmoittautumislaput ja -maksut postiin, Vimma alkoi tiputtaa karvaansa. Erkkarissa esiintyy siis karvansa tiputtanut, n. 52 cm korkea rimpulanarttu ja saas nähdä millaista kehäkäytös on... Hyvin on tuntunut treenit menevän - ehkä vähän liiankin hyvin *kop kop*. Tuomaria Vimma ei syö, mutta pelkään, että se haluaa jakaa rakkautta kaikille läsnäoleville.

Vimma oli elämänsä ensimmäisissä rakennusetsintätreeneissä torstaina. Hienosti olivat ukot löytyneet pimeistäkin paikoista. Jussi tosin oli meinannut saada korvapuustin, kun oli huutanut Vimman takaisin juuri, kun Vimma oli löytänyt Jussin jo ohittaman maalimiehen. Ilmeisesti hallaa ei kuitenkaan tapahtunut, kun seuraava maalimies löytyi mainiosti.

Tara puolestaan oli keksinyt hukata rullansa johonkin matkalle ja käytti ilmaisuvälineenä sitten Jennin hanskaa... Menipä ainakin reippaasti pimeään.

Vimma on ottanut talven ilolla vastaan. Ensimmäisillä lumilenkeillä piti yrittää saada koko Jyväskylän lumi kerralla syötyä. Silti piti vielä päästä käymään uimassa lenkkipolun varressa olevaan isoon ojaan... huoh.

Talvikuvia odotellessa laitetaan muutama kuutamokuva viime kesältä, näistäkin varmaan saisi paremman näköisiä, jos osaisi muokata:

Lisää kuvia

Kyllä koiran valokuvaaminen on hankalaa - ei tullut täydellisiä otoksia tänäänkään. Saatiin Vimmasta tällaiset kuvat:

Taran kanssa haettiin vähän vauhtia ja irtoamista pujotteluun Sastamalasta. On se hienoa, kun esteet on käytettävissä koska vaan.

Kuukauden kuvaliite

Käytiin tänään ottamassa valokuvia Tyrvään Pyhän Olavin kirkolla. Tässä päivän satoa. Nappiotoksia ei ihan tullut, joten yritetään huomenna uudemman kerran. Toivotaan, että säät pysyvät yhtä hyvinä.

Ensin poseeraa Vimma. (Voihan PERÄ!)

Ja sitten vuorossa karvaton Tara:

Long time no see

Kylläpä taas on aikaa vierinyt! Mitäköhän tässä kertoisi.

Vimmalla oli tuossa kuukausi takaperin aikamoinen valeraskaus. Kaverilla pörräsi kyllä hormonit päässä kuin hyrrät lattialla. Se kaiveli pesää joka paikkaan mihin vaan keksi - jopa saunan lauteiden alta oli Jussi löytänyt sen yhtenä päivänä. Kovasti kaipasi hellyyttä - meinasi tulla vessaankin mukaan (meidän superitsenäinen Vimma), varmaan oli itsekin hämillään oudosta olosta. Se meni ohi muutamassa viikossa - sitten tuli teinikausi.

Vimma oli keksinyt, että se on jo NIIN iso tyttö, että voi hyppiä keittiön pöydälle meidän poissa ollessa. Jussi oli nostanut chilinsä ulkoa pöydälle pakkasta pakoon, niin Vimma kävi vähän korjaamassa satoa... Kotiin tullessa useampaakin chiliä oli maisteltu ja "yllättäen" oli juomakuppi tyhjä. =D Seuraavaksi kyytiä sai keittiön pöydällä ollut gerbera, nom nom. Yhtenä päivänä Vimma oli keksinyt mennä sänkyyn tekemään tihutöitään: "Mutta mikäs se täältä pussilakanan sisältä pilkistää?! Pitäisikö tätä vähän maistaa... Ei juma, tän sisällä on VANUA!" Ja kotiin tullessani sitä vanua oli sitten ympäri sänkyä ja makkaria kohtuullisen paljon. =P

Nyt taas tuntuu, että olisi vähän palattu ennalleen. *kop kop* Ainakin keittiön pöytä on saanut olla rauhassa jo viikon.

Treenipuolelta: hakua, hakua, hakua, hakua ja vähän tottista. Kyllä tuli korvatulppia ikävä, kun kävin noiden treeneissä. Laittoivat mut umpipiiloon sellaiseen teräksiseen vesisäiliöön. Kyllä muuten kuuli, kun koira löysi... Vimmallakin on upea, erittäin kuuluva ääni. Vähän on ollut nyt ongelmaa siinä, että Jussin ilmaantuessa näköpiiriin Vimma meinaa lopettaa haukkumisen. Ollaan nyt sitten tehty maalimiehestä lisää sitä parasta kaveria, eikä Jussi ole mennyt hakemaan Vimmaa. Tottiksen puolelta täytyy kertoa paikkamakuusta. Toisen koiran suorittaessa Vimmalle tehtiin puolen minuutin paikkamakuu onnistuneesti. Ottaen huomioon tuon kaverin sosiaalisuuden, niin tämä on aivan uskomatonta. Harmiksemme me ei Vimman kanssa mahduttu agilityn junnukurssille. Hakijoita oli ollut todella paljon ja kaikki JATin koulutusohjaajat ja konkarit meni ohi. =(

Jussin kanssa me jatketaan uusien luontopolkujen tutkiskelua. Samalla tuli kerättyä vähän marjoja ja sieniäkin. Vimma ja Tara on kyllä aikamoisia marjapoimureita. Suuhun menee varpuja myöten niin mustikat kuin puolukatkin. Vadelmatkin tuppasivat häviämään puskista.

Tarkkaavaiset tytöt














Näkymä Puurijärven lintutornista

Agiliitoilua

Heh heh... Tässä päiväänne vähän hupia. Oltiin käymässä Sastamalassa viime viikonloppuna. Emäntä on todella pahasti käskyissä EDELLEEN myöhässä. Vimman kanssa kokeiltiin ihan lyhyitä radan pätkiä. Siitä kyllä löytyy ruutia tähän lajiin, kunhan hallinta pysyy. Toisin kuin Tara, Vimma ei tule antamaan anteeksi käskyjen myöhässä tuloa. Tässä pieni Vimman taidonnäyte.



Edellisissä treeneissä kontaktit meni täydellisesti Taran kanssa, nyt todella epävarmasti etenkin A:lla... Mulla on vielä paljon opittavaa!

Mökkeilyä vol. 2

Oltiin viikonloppu Leppälahdessa Hanna-Leenan tädin mökillä. Kelit suosi ja koirat nautti. Vimma söi kuononsa siniseksi mustikoista. Tara puolestaan selätti Matilta saamaansa uimarengasta. Kivaa kesäkohnotusta siis. Vimma olisi väkisin halunnut onkiretkelle mukaan. Siinä taitaa olla vähän laivakoiran vikaa, kun hyppäsi heti veneeseen.

Isäntä ja Tara köllimässä
(Huomatkaa isännän tyylikäs suojasukka liimasiteelle.)














Vimma tähystää järvelle















Sorsapaistiakin olisi ollut tarjolla, kun rohkeimmat sorsat tulivat rantakaislikkoon uiskentelemaan. Koirat tyytyivät tällä kertaa vain katselemaan - eihän sorsastuskausi ole ihan vielä alkanut.

Kotiutumista

Saavuimme Jussin kanssa tiistaina kotiin Saksan reissulta. Koirat olivat pärjänneet Outin ja Markuksen kanssa loistavasti.

Eilen päätimme lähteä Laukaaseen luontopolulle koirien kanssa. Matkaa ei kertynyt kuin n. 3 km, mutta maasto antoi haastetta. Multamäen laelta avautui upeat näkymät 105 m alempana olevalle Peurunkajärvelle. Reitin varrella on myös aivan ihana laavupaikka rannassa, jossa pulahdimme uimaan koirien kanssa.
























Kun päästiin takaisin Jyväskylään, Jussi nousi autosta ja taittoi nilkkansa todella pahasti. Nilkkaan turposi heti tennispallon kokoinen paukura. Röntgenkuvat onneksi paljastivat, ettei murtumia tullut, vaan Jussi selvisi tällä kertaa säikähdyksellä. Tosin ei tuolla jalalla tällä viikolla kävellä.

Parin tunnin päästä alkaa minun ja Taran ensimmäiset agitreenit 1lk:ssa, toivottavasti on mukava ryhmä! Ainakin koirassa on ruutia, kun on ollut vähemmällä tekemisellä pari viikkoa.

Juoksut alkaa mennä ohi kummaltakin koiruudelta. Erityiskiitos vielä Viskille, joka olisi avuliaasti tarjonnut seuraansa tytöille. ;)

Ihan vielä ei pääse treenit kuitenkaan täydellä teholla jatkumaan, sillä minä ja Jussi lähdetään maanantaina kohti Saksaa. Koirat saavat kuitenkin asustella kotona, sillä Ikosen Outi on luvannut tulla taas pitämään talon pystyssä ja koirat kurissa. Toivottavasti koirat eivät keksi mitään nokkeluuksia meidän poissa ollessa.

Viime vuonnahan Tara oli aiheuttanut päänvaivaa Outille avaamalla Outin kerrostaloasunnon oven suoraan rappukäytävään. Kotiin tullessaan Outi oli pelästynyt, että Tara on lähtenyt karkuun, mutta siellähän se Tara oli odottelemassa keittiössä "Tervetuloa kotiin, avasin ovenkin ihan sinua varten!". Itseäni lähinnä pelotti varkauksien määrä, Tara kun ei ole kummoinen vahtikoira... Onneksi mitään ei ollut hävinnyt.

Vimma sai pari päivää sitten uuden lelun. Ilmeisesti yläkerran naapurin lapsi oli tiputtanut nukkensa parvekkeelta meidän parvekkeelle. Vimma oli jo ehtinyt antaa sille "paljon rakkautta" ennen kuin huomasimme vahingon.

Bordercollie Sanomat 7/2009

STOP! Sinä unelmiemme karvakasa,

Kaksi edustavaa rotunaista hakee karvaista urosseuraa lämmikkeeksi viileneviin kesäiltoihin. Olemme urheilullisia ja solakoita. Toivottavasti sinäkin. Etsimme puhdasrotuista kumppania, mutta kun pari päivää tutustutaan, ei rodullasikaan enää ole niin väliä.

Jätä meille viesti sopivaksi katsomaasi puskaan tai sähkötolppaan Suuruspäässä, tai pistä viestiä blogin kautta. Kuvasta varma vastaus.

Rakkain nuuhkimisin,

Vimma ja Tara
















Ei sitten mennä Taran kanssa tänään agiliitoilemaan. Sekin aloitti juoksut. Kohta on koko Jyväskylän Suuruspää sekaisin. =D

Mökkeilyä

Nyt kun taas palattiin tähän "normaaliin" Suomen kesäsäähän, niin laitan muistin virkistykseksi muutaman kuvan meidän hellepäivistä mökillä. Kyllä se vaan on ihanaa, kun pystyy pitämään koirat auki koko päivän! Viidenkymmenen metrin päässä olevat mökkinaapuritkin kertoivat, että Tara ja Vimma olivat pariin otteeseen käyneet heitäkin viihdyttämässä... xD Ainakaan vielä Vimman juoksut eivät ole laittaneet koko neitoa sekaisin.

Vimma chillailee kuistilla
















Ensimmäinen ilta





















Tarallekin voi joskus iskeä väsymys
















Uimista seuraavana aamuna

















Tähystäjä-Vimma




















Mökki ja sauna

































Rento ote kesästä

Love is in the air...

Rakkautta ilmassa. Vimman ensimmäiset juoksut alkoivat. Iso tyttö.

Pusuja ja haleja on ollut jaossa tavallistakin enemmän jo juhannuksesta asti. Kuvassa rakkauden kohteeksi joutunut Jenni.

Tara on toistaiseksi ottanut Vimman juoksut hyvin. Lähinnä Tara bordercolliejunan kakkosvaununa kulkee nenä Vimman hännän alla.

Vimma 6kk

Korholan Anita kävi kesälomareissullansa Jyväskylässä Sarin luona. Pyörähdin siellä Vimmaa näyttämässä. Ensin Ilona ja Vimma leikkivät vähän sisällä, sitten Anita halusi ottaa koirista kuvia, joten lähdettiin kiertelemään lähiympäristöä Vimman, Ilonan, Kiiran ja Alman voimin. Koirat tietysti löysivät ensimmäisenä mutaisen ojan, jossa oli kiva juoksennella... Enkä minä ollut tajunnut, että Anita halusi ottaa siistejä seisomakuvia... :P Tämän leikkimisen jälkeen Vimma olikin jo aikas "meno päällä" ja erittäin hankala asiakas kuvattavaksi. Jotenkin Anita kuitenkin onnistui saamaan kelpo kuvat Vimmasta muutamalla otoksella. Seisomakuvissa jalat ovat vähän miten sattuu, mutta kyllä noista kehityksen näkee. Hatunnosto Anitalle!











































































Juhannuksen vietosta tulee myöhemmin oma tekstinsä, kun en ole vielä saanut kuvia ystäviltäni.