Ensimmäisen yön nukuin oikein hyvin. Heräsin kuuden aikaan ilmoittamaan, että olisi kiva saada hereillä olevaa seuraa. Kävimme Taran ja Jussin kanssa pihalla, jonka jälkeen jatkoimme unia.
Aamupalan söimme Taran kanssa sovussa vierekkäin. Tara oli varsin ystävällinen eikä edes yrittänyt tunkea minun kupilleni, vaikka saikin omansa ensin tyhjäksi. Tein kyllä parhaani oman pikasyömisennätykseni rikkomiseksi.
Tänään tutustuimme lenkeillä hissiin, kolisevaan polkupyörään, lenkkeilijöihin ja aura-autoon, sekä luonnollisesti viimeisimmän tekemiin ihaniin lumikasoihin. Olisin voinut pomppia niissä vaikka koko päivän. Ohi ajavat autot Suuruspääntiellä hieman ihmetyttivät, mutta eivät kuitenkaan pelottaneet. Päivä on siis kulunut uuden kodin lähiympäristön ihmeisiin tutustuessa.
Sisällä Tara on ollut varsin kiltti kaveri. Olen saanut leikkiä sen leluillakin – ja tietysti toisinpäin myös. Kiinnostavimpia leluja ovat kuitenkin paljaat varpaat. Niiden jahtaaminen olisi hurjan kivaa, mutta väittävät, että naskalihampaat tuntuvat ikäviltä. Niin ja onhan tuo Tara-rouvakin alkanut minua leikittää – hieman siinä jo pöydän alla painittiinkin.
Eiköhän tänne kotiudu, vaikka työhuoneen lattialla onkin jännittäviä johtoja, joita ei muka saa syödä. Miksiköhän sulkevat oven yöksi?
Kokeillaampa vielä. Ihme juttu jos ei ala pikkuhiljaa onnistua. Vimmalle rapsuja, ja Taralle myös vähän; - ))
VastaaPoistaNo nyt tuo onnistui. Vaikka ensin laitoin sen esikatsele, se ilmoitti että pyyntöäsi ei voitu toteuttaa. Laitoin heti perään lähetä, niin sitten onnistui.
VastaaPoistaTeillä alkaa pikkuhiljaa tulla vauhtia masiinaan siellä. Täällä oli eka kuiva yö pennuilla. Tänään sitten normalisoituu elämä Riimukujalla, kun Heimo ja Selma lähtevät. Tai sit ei....
-anita ja ilona + isot tytöt-