Viime viikkojen vouhotuksia

Eipä ole tullut kirjoiteltua hetkeen. Se ei tarkoita, etteikö mitään olisi tapahtunut.

Ensinnäkin olen kasvanut aika komeasti. Painan jo 7,1 kiloa. Huima 12 viikon ikä toi mukanaan myös painon kasvun ja kasvavien jalkojen lisäksi ensimmäiset rokotukset. Olin tosi reipas tyttö enkä itkenyt ollenkaan. Kaikkein vaikeinta oli pysyä sylissä paikoillaan, kun lattialla oli kaikkea kiinnostavaa.

Tässä tänään otetut ”edustuskuvani”. Vähän jäivät hämäriksi eikä tuo selkälinjanikaan ole kuvassa ihan paras mahdollinen (vaikka emäntä vannoo, ettei nostanut mahan alta... xD)













Olen myös päässyt tutustumaan Jyväskylään monesta näkökulmasta. Jussilla ja Riitalla oli kamera mukana, kun touhotimme Taran kanssa Jyväsjärven jäällä. Jäällä lenkkeily on muuten kivaa, kun saa juoksennella vapaana, mutta siellä saisi olla enemmän keppejä. Niitä on kiva kantaa ja narskutella, kun ikenet kutiavat.

Yhtenä päivänä kävimme tutustumassa Jyväskylän keskustaan. Jussi ja
Riitta koittivat keksiä paikkoja, jotka olisivat olleet jänniä. Oikeastaan
lopulta kävi ilmi, että suurin osa ”jännistä” paikoista olikin vain paikkoja.
Tutuiksi tulivat parkkihalli, matkakeskus, kävelykatu ja kauppakeskus,
jossa olikin reissun ainoa oikeasti jännä paikka: eläinkauppa. Siellä oli
hyllykaupalla leluja ja laarit täynnä erilaisia nameja.  

Kodin tavat ja aikataulut alkavat olla pikkuhiljaa tuttuja.

Olen saanut myös uusia koirakavereita. Olen tavannut Isan
(Locheil Especially Yours) ja Soolon (Pikkupaimenen Tequila Sunrise).
Molempien kanssa oli oikein hauskaa leikkiä. Naapurissa asuu myös
Leo-collie, joka on vain muutaman kuukauden minua vanhempi kaveri.
Kaikkein eniten leikin Taran kanssa kotosalla ja lenkillä. Lenkillä tosin
leikkisin mielelläni ihan kaikkien kanssa.

Lupailin taannoin lisäksi videota ensimmäisistä agility-treeneistäni.
Tarkoitus oli näyttää mallisuoritus putkesta, mutta valitettavasti
emäntä ja isäntä eivät saa laitettua sitä pätkää nettiin. :(
Saatte tilalle nenäkuvan Tarasta ja minusta.